Neonvärisiä palloja

Kevään viimeinen maalaus syntyi vanhasta pohjasta, voimapaperista, silkkipaperin jämistä, tietosanakirjan sivuista, akryylimaalista, tussista, neonpalloista ja glitteristä. 

Tilkkupeiton alku

Kaksi ensimmäistä tilkkupeittoa malesialaisista sarongeista syntyivät nopeasti. Ensimmäisen tekemiseen taisi kulua viikko ja toisen ehkä kaksi. Jostakin syystä tämän oman peiton tekemisessä (tai edes sen aloittamisessa) on kestänyt pitkään. Tilkut olen sentään jo saanut yhdistettyä ja kerrokset kiinnitettyä, mutta peiton käsin tikkaaminen ei ole juurikaan edennyt. Mutta eiköhän tämä vielä tästä - viimeistään kesälomalla!

Parvekelöytöjä

Niin kovasti vannoin, ettei parvekkeella kasvateta tänä vuonna mitään, mutta luonto päätti toisin.

 Hankin pari kesää sitten karhunmarjan alun, jota suojelin ensimmäisenä talvena kaikin mahdollisin tavoin. Se selviytyi jotenkuten. Tänä talvena en jaksanut vaivautua, ja ajattelin että marja meni sitten siinä. Mutta karhunvatukka päätti toisin, siellä se yksi oksa jaksaa tehdä vihreää. Uskaltaisiko toivoa marjoja...

Joka keväinen ihastus löytyy kun kurkkaa parvekkeelta. Toivon, että puu kasvaisi niin korkeaksi, että voisi loppukesästä poimia kirsikoita suoraan parvekkeelta. Linnut tosin ehtivät joka vuosi ennen.

Viime kesän hankinta, oliivipuu talvehti sisätiloissa lehtiä tiputellen ja aika kituliaan oloisesti. Nyt taitaa nauttia kun kannettiin aurinkoon ja lämpimään.

Tämän kevään istutukset ja miehen hankkima kärhö (muistaakseni) kasvavat vauhdikkaasti.

Pitkän viikonlopun saldo

 

 

 

 

Liilat krookukset parhaimmillaan.

Viisi valtavaa koivua vihdoin nurin. Yksi aika eri suuntaan, kuin oli tarkoitus. Onneksi jänö säästyi.

Lamoherukka teki ennätyksen: torstaina pienenpienet lehdet. lauantaina jo kukat.

Kevään suloisin on aina kylmänkukka.

Sen lisäksi ensimmäiset maastoesteet. Yhdet valjakkomaratoonit. Kaksi yövierasta. Kevään eka grillaus ja pihalounas. Ja toka pihasauna.

Tämä on hyvä.

--

A long weekend outdoors. The garden is finally waking up. Joni and Dad felled five massive birches which we have been planning for ages but have not gotten around to before. We have a whole new area in the garden to play with now.

I did my first cross country jumps ever. Boy was I proud!

Jokakeväinen mielenhäiriö

 

 

Ratkesin taas. Ihan samalla tavalla kuin joka kevät.

Jälleen kerran ajattelin, että jos nyt ihan muutaman siemenen esikasvattaisi. Pari tomaattia. Yhden tai kaksi kurpitsaa. Jonkun perennan, kun tulee niin paljon halvemmaksi, kuin taimien ostaminen.

Tämän kevään kylvöt ovat olleet elämäni vähiten traumaattiset. Siis tähän mennessä. En lähtenyt liikkeelle liian aikaisin. En kylvänyt kaikkea kerralla. Enkä tyhjentänyt siemenpusseja vaan laitoin muutaman siemenen sitä, toisen tätä.

Kirsikkatomaattia. Tavallista tomaattia. Tummaa venäläistä tomaattia. Auringonkukkia. Ruusupapua. Salkopapua. Jättikurpitsaa. Myskikurpitsaa. Avomaankurkkua. Morsiusharsoa. Ja kasvihuoneeseen kylvin kesäkurpitsaa ja lehtikaalia taimettumaan ennen kuin tomaatit ottavat vallan.

Ihan parasta ovat olleet taimilavat, jotka Joni keksi napata vanhasta kaapista. Ovat siis edellisessä elämässään olleet vaatekaapin laatikoita. Niiden ansiosta taimet ovat siististi omissa lavoissaan, ruukut vieri vieressä. Kastelu on helppoa, eikä tarvitse käännellä ja väännellä jokaista pottia erikseen tai tusinaa täyteen ahdettua pikkulaatikkoa.

Voi olla, että käsillä on ensimmäinen kevät, jonka päätteeksi en vanno, että en enää koskaan esikasvata.

Kevään ensimmäinen telttaretki

Aivan uskomattoman kaunis viikonloppu meren lähellä! Melkein hellekeli! Mutta iltojen pimetessä osasin kyllä arvostaa nuotion ja tiipiin kaminan lämpöäkin. Silti harmitti, että en ymmärtänyt pakata mukaan shortseja ja aurinkorasvaa. Vaikea uskoa, että tasan vuosi sitten suunnitelmana oli yöpyä samalla leirintäaueella, mutta silloin jäätävä keli sai meidät jänistämään bed & brekfastin lämpöön. Vaikka aika kokemus oli kyllä sekin!

Pikkuisia tikkuja

Keväisin on iskenyt jonkun sortin istutusvimma. Siis yleensä. Viime vuonna hommattiin parvekkeelle kasvihuonekin istutuksia varten. Mutta vimmaa ei ole tullut. Ei. Parveke on niin kuuma, että sieltä selviytyäkseen kasvien pitäisi melkein uida vedessä. Siitäkin huolimatta vaikka istutusintoa ei ole, pistin muutamat siemenet multaan ja hommasin parit yrttien taimet. Ainoa asia josta innostuin olivat miehen tekemät tikut, jotka voin iskeä multaan. Keksisköhän noille jotain muutakin käyttöä?