maanantai 20. lokakuuta 2014

Syysblues




Syksy puskee väkisin päälle enkä ole siihen ollenkaan valmis. Puutarha ei ole lähelläkään syyskuntoa ja Hamarissa on muutenkin syyshommat ihan levällään. Se iso kuoppa, jonka loppukesällä kaivoin on edelleen tyhjä, vaikka siihen piti istuttaa sitä ja tätä. Korituolitkin lojuvat vielä parvekkeen alla. Nyt pitäisi olla puhtia ja tarttua toimeen.

Mutta olen tänä syksynä saanut joka ikisen taudin, joka on edes minun suuntaani vilkaissut. Yksi streptokokki ja kolme tavallista flunssaa on jo tähän syksyyn mahtunut ja ollaan vasta lokakuussa. Nyt on koko perhe puolikunnossa. Pikkutyypin käämit palaa, kun ei pääse pihalle eikä leikkikouluun ja pikkuveli rohisee ja ottaa turhautuneen isosiskon iskuja vastaan minkä kerkiää. Minä kähisen raivoissani siihen päälle.

Kaupunkikodin pihamaa on remonteista ankea. Nurmikot on myllätty, leikkipaikka kaivettu auki, takapihan ihana ilta-auringossa kylpenyt kallionnyppylä räjäytetty pois. Monta viikkoa sitten ikkunoita suojaamasta poistetut pahvit lojuvat vieläkin maassa. Kuraa ja roskia on joka puolella. Pitäisi jaksaa lähteä huomenna taloyhtiön kokoukseen räyhäämään, että kyllä meidän täytyy pitää puoliamme piittaamattoman urakoitsijan kanssa.

Viime viikolla ehdin sentään päiväksi Hamariin ja sain tomaatit pois kasvihuoneesta. Niitä oli jo pari pakkasyötä pidetty lämmittimen avulla hengissä, mutta oli jo aikakin saada poloiset turvaan. Yhdestä satsista keittelin pakastimeen tomaattikastiketta ja kaksi isoa korillista toivottavasti kypsyvät kylpyhuoneessa. Pelakuut siirsin kellariin talvehtimaan.

Opinkohan joskus vielä uskomaan, että meidän leveysasteilla ei kannattaisi antaa tomaattien tehdä kuin kolme terttua. Niin on naapurin puutarhuri opettanut, mutta en ole siitä koskaan opikseni ottanut. Vaikka oikeassahan hän tietenkin on. Mukamas tulisi niin vähän tomaatteja. Vaikka laskin kyllä, että jos kasvihuoneeseen mahtuu kevyesti 14 tainta, niin kyllä kolmekin terttua per taimi on ihan mojova määrä tomaatteja.

perjantai 17. lokakuuta 2014

Syysunelmaa

Tunnelmapala viikonlopun mökkiretkeltä ja suon ylitykseltä. Kameraan ei saa tallennetta puutarhan tämän hetkistä värien hehkua.

Syksy tuli ja melkein jo menikin. Puutarhaa on pistetty talvikuntoon ja vielä on pientä puuhaa jäljellä, kuten Dahlian kaivaminen maasta. Dahlia kasvoi kesän vihreänä vaatimattomana pensaana. Puskalle puhelin välillä ja sanoin että parempi näyttää kyntensä jos meinaa, että syksyllä hänet kaivan maasta. 
Vähän ennen viileitä kelejä, pensas päätti kukkia. Sanottakoon näin että pensas ansaitsee arvoisensa talvisäilytyksen niin hieno hän oli. Ensi keväänä istutan hänet vähän parempaan paikkaan, josko kukkisi aiemmin.

Syksy tuntuu aina olevan aika kiireistä tai ehkä ennemminkin tekemisen täytteistä aikaa. Oma talo ei sitä tekemisen tuskaa vähennä millään tavalla, mutta omaa taloa en enää vaihtaisi pois. Puutarha on saanut paljon kehuja ja moni sanoo, että voisi tulla vaikka vain hetkeksi istumaan ja rauhoittumaan pihallemme. Allekirjoitan tunnelman täysin.

Sisälläkin alkaa tapahtua. Takkahuonehan sai aiemmin jo maalia pintaa, mutta nyt on makuuhuonekin viittä vaille valmis. Ehkä jopa vähän pelottavaakin oli huomio, että makuuhuoneen alkuperäinen seinäväri on prikulleen sama kuin nyt maalaamamme. 

Jahka koti ja puutarha on hoidettu siihen malliin että voin hetken hengähtää niin lupaan petrata blogin päivittämisessä. Ja jottei elämä jämähtäisi paikoilleen, aloitin opinnot työn ohessa. Siitä ehkä  myöhemmin. Tällä välin päivittelen kuvia instagramissa. Käykää vilkaisemassa.

perjantai 10. lokakuuta 2014

Rakukurssilla, osa 2


Osa pöllöparvestani lasitettuina odottamassa uuniin pääsyä.


Pöllöpari odottamassa uunissa.


Savustuspöntön kansi on avattu. Pöllöt odottavat kylmää kylpyä.






Koko parvi koossa.

Odotin vähän enemmän kuparinsävyjä lasitteisiin, mutta rakulasitteilla on ihan oma tahtonsa. Yhdestä valkoiseksi tarkoitetusta pöllöstä tulikin turkoosi, kun sudin siihen vahingossa väärää lasitetta.

Ja yhden pöllön massu jäi valkoiseksi. Ehkä se sattui laskeutumaan mahalleen savustuspönttöön purujen päälle niin, että vatsan alle jääneet purut suojasivat sitä savustumiselta. Tiedä häntä. Mutta korviin se sai kunnon noet.

Pöllöjä on tarkoitus ripustaa seinille Hamarissa ja kaupunkikodissakin.

torstai 9. lokakuuta 2014

Rakukurssilla, osa 1








Pitkästä pitkästä aikaa osallistuin rakukeramiikkakurssille. Ja vaikka kuinka monta kertaa olen osallistunut rakupolttoon, on se joka kerta yhtä jännää.

Palavat ja savuavat oljet ja purut, vaatteisiin tarttuva savun haju, tulikuumien töiden sihahdukset niiden upotessa veteen jäähtymään. Jotenkin siinä on niin paljon konkreettisempi tekemisen fiilis, kuin siinä, että työt vain lykätään uuniin ja otetaan valmiina ulos.

Joka ikinen kerta on kutkuttavaa avata savustuspöntön kansi ja kaivaa työt esiin pihtien kanssa. Koskaan ei tiedä varmasti, mitä sieltä ulos tulee.

Näissä kuvissa on kurssikavereiden töitä. Huomenna esittelen omani.

keskiviikko 1. lokakuuta 2014

Kohti kotia




Viikonloppuna "muutettiin" takaisin kaupunkiin. Olohuoneessa odotti suunnilleen sama näky kuin viime visiitillä. Pikkutyyppi totesi olohuoneeseen astuessaan, että kylläpä on sikasotku.

Onneksi Pikkutyyppi pääsi Mammalle pariksi päiväksi ja Pikkuveli mahtui makuuhuoneeseen vetelemään hirsiä. Ja mikä parasta, saimme minun äitini apuun.

Kaksi päivää sitkeää puunausta, järjestelyä, lajittelua, pyörittelyä ja roudausta. Nyt on olohuoneen lattia näkyvissä ja koko perheelle ainakin väliaikainen nukkumapaikka.

Eteisen uusi vaaleanpunainen toimii ja eilen saatiin parvekkeen ovikin auki parvekerempan jäljiltä. Ja Pikkutyyppi aloitti tänään leikkikoulun. Hiljalleen päästään taas kiinni kaupunkiarkeen.

keskiviikko 24. syyskuuta 2014

Eteinen, eiku...


Joskus tulee huteja. Kaupunkikodin eteisen uusi vaaleanpunaisen sävy oli ihan liian sininen. Joni urheasti lupautui maalaamaan seinät uusiksi, vaikka tilassa on viisi oviaukkoa paljon muutakin rajattavaa.

En ole vielä itse nähnyt uusinta väriä livenä. Pidellään peukkuja, että sävy on nyt kohdallaan. En taida hennota enää pyytää uutta maalikerrosta...

--

Oops, went for the wrong pink in the hallway.

A great big thanks to Joni for not whinging (very much) about having to repaint.

tiistai 23. syyskuuta 2014

Pihan puuhamaa



Ehkä meihin on iskenyt joku syyshullutus. Hiki hatussa mennään. Ja hymy korvissa.

Piti kaivaa ylös osa yhdestä vanhasta perennapenkistä, kun se oli ränsistynyt ja huonosti perustettu ja rikkaruohojen valtaama. Kaivelin siitä ylös narsissin sipuleja ja muutaman perennan ja samalla tuumailin, että kauheasti olisi kaikkea uuteen paikkaan siirrettävää kasvia pitkin pihaa, eikä ne tähän mahdu.

Mutta eipä hätää. Lääniä riittää ja lapiolla saa kätevästi lisää tilaa. Kuoppa kasvaa päivä päivältä. Olen päättänyt, että ainakin yhden kottikärryllisen kaivan joka päivä niin pitkään, kun maalla ollaan.

Tämä vasta on terapiaa!

--

A shovel, a wheelbarrow and some heavy clay.

Just the kind of therapy a mom needs.

LinkWithin

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...