torstai 17. huhtikuuta 2014

Pääsiäistaikoja ja pahan palkka



Pikkuinen intiaani kävi virpomassa naapurit ja Mummin. Palkkioksi sai enemmän namia, kuin on koko elämänsä aikana saanut. Silloin, kun itse olin pieni, pyöräiltiin vitsat tarakalla tarkkaan koko kylä läpi. Kuparipannuihin kertyi nami sieltä, toinen täältä. Nyt joka ovelta irtoaa kokonainen karkkipussi ja vielä pääsiäismuna päälle. Ehkä tämä on sitä inflaatiota.

Koska olen tiukkis, karkit pistettiin kaappiin ja sieltä niitä sitten tarjoillaan silloin tällöin. Pikkutyypin karkinsyöntitahdilla namit riittävät pitkälle kesään. Elleivät joudu aikuisten suihin.

Itselleni lapsen namipussilla käyminen koitui kohtalokkaaksi. Pupuneidin hedelmärae irroitti hampaasta paikan. Opinpahan pitämään näppini erossa lapsen karkeista!

--

Easter traditions with Little I.

tiistai 15. huhtikuuta 2014

Tulppaanit




En koskaan raaskisi heittää tulppaaneja pois. Ne melkein vain kaunistuvat kuihtuessaan. Vaikka ihania ne ovat tuoreinakin. Kunpa itsekin rapistuisin yhtä tyylikkäästi!

--

I hope I will get old as beautifully as tulips do.

lauantai 12. huhtikuuta 2014

Kevät!





Oi, se tulee kohisten ja suhisten ja laulaen!

Lamoherukan pikkuruiset lehdet ehtivät taas ensimmäisinä. Töyhtöhyypät syöksyilevät pellon yllä. Sinisuohaukkakin on uskollisesti tullut piipahtamaan matkallaan pohjoiseen.

Pikkutyyppiä ehti jo ampiainenkin pistää. Jos joku tietää, miten kolmivuotiaalta saa itikkakauhun pois, olen erittäin kiinnostunut.

Kansanpuiston keinuissa nautittiin kevään ensimmäinen piknik. Teetä ja porkkanakakkua, jonka kuorrutus oli jäänyt kiinni rasian kanteen. Nami!

--

Signs of spring are everywhere. I have already been digging in the garden although I know I have to wait with any bigger plans.

Little I has already been stung by a bee. Probably the first one to wake up this year. If you have any tips on helping three-year-olds get over the fear of flying bugs, I would love to hear from you!

torstai 10. huhtikuuta 2014

Kolmivuotiskakku




Pikkutyyppi täytti kolme. Kyselimme kakkutoivomuksia, mutta koska niitä ei oikein vielä tullut, pääsin itse päättämään minkälaisen kakun kanssa juhlitaan. Jostain mieleeni juolahti kolibrikakku, jota joku joskus vuosia sitten toi ystäväni nyyttärisynttäreille. En muistanut kakusta mitään muuta, kuin että taikinassa oli ananasta ja että se oli ehkä hyvää.

Leivoin kakun tällä amerikkalaisella ohjeella. Vasta myöhemmin löysin vastaavan suomennetun ohjeen Kinttanan blogista. Omaan kakkuuni tein pieniä muunnelmia. Kun pekaanipähkinät loppuivat kesken, korvasin osan mantelijauheella. Ja kräämistä jätin pois vaniljasokerin ja puristin sen sijaan joukkoon puolikaan limen mehun. Kakun pinnalle kaulitsin sokerimassaa, kun kräämi loppui kesken. Ei kerrota kellekään, että pelkkään kräämiin meni kokonainen paketti tomusokeria...

Kolibrikakku pääsi heti suosioon. Se oli hyvää ja tujua. Kahdeksan aikuista ja kaksi lasta sai vaivoin syötyä kakusta puolet. Mutta saimme makeat rääppiäiset pariksi päiväksi!

perjantai 28. maaliskuuta 2014

Pikkuveljen peitto




Liisa piipahti pikaisesti ja toi Pikkuveljelle aivan ihastuttavan tilkkupeiton. Tämän alla kelpaa kölliä. Tunnistan kankaista ainakin Liisan kesämekkoa ja Köpiksestä ostettua keltaista.

Pikkutyyppi esitti heti peiton nähtyään kainon toiveen, että josko Liisa voisi hänellekin tehdä oman.

Kiitos, Liisa!

--

Liisa made this gorgeous quilt for Little T. We all love it. Little I immediately asked if Liisa could make one for her, too.

keskiviikko 26. maaliskuuta 2014

Leppis ja sen kaveri



Päivi järkkäsi meille hopeasavikurssin. Onhan se minua ennenkin hopeasaven pariin houkutellut, mutta olen kieltätynyt jyrkästi, koska (muka) vihaan kaikkea pientä näperrystä. Tällä kertaa kutsuun oli ovelasti paketoitu synttärijuhlat, joten en mitenkään voinut kieltäytyä.

Aluksi olin hieman kauhuissani 7 gramman saviklönttini kanssa. Olen tottunut ostamaan savea kiloittain ja nyt kädessä oli säälittävä pieni nokare savea, joka oli vielä tavallista painavampaa.

Hikihän siinä hommassa tuli. Kaikkein jännintä oli, kun uunista ulos tulleesta valkeasta esineestä kuoriutui hopeinen teräsharjan ja hiomasienen avulla. Pikkutyyppi sai leppäkertturiipuksen ja sen kaveriksi tein pienen pyörylän, josta en vielä tiedä mikä se on.

Oma kamerani jäi kotiin, mutta Kreetta otti hienoja kuvia, Käykää kurkkaamassa!

Voisin kokeilla uudemmankin kerran. Kiitos, Päivi!

tiistai 25. maaliskuuta 2014

Suuria unelmia


Aikaa on hurahtanut tovi kun olen viimeksi mitään blogiin päivittänyt. Nyt lienee sen aika. Asuntomme on laitettu myyntiin ja uudesta on tehty tarjous, joka on hyväksytty. Hyvällä tuurilla muutamme kesäksi uuteen kotiin. Pitäkää peukkuja. Siitä en uskalla vielä kertoa sen enempää. Pettymys on suuri, jos asiat eivät menekään toivotusti.

Olen myös vanhentunut vuodella ja alan nyt todellakin käydä viidettäkymmenettä - huh.

En järjestänyt mitään suuria juhlia, mutta sain viettää viikolla mukavia hetkiä ystävien seurassa. Sunnuntaina olimme joukolla Villa Järvelässä. Naurua ja iloa riitti!

LinkWithin

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...