tiistai 16. joulukuuta 2014

Tyynyt




Tyynyt silkkisametista ja pellavasta. Kaksi näistä lähti hyvälle ystävälle syntymäpäivälahjaksi ja päätyipä yksi joulupakettiinkin.


perjantai 21. marraskuuta 2014

Matollinen tarinoita



Keltainen raita vasemmalla on Hamarin vanhaa verhoa, kellanruskea raita oikealla isäni vanhaa huivia. Sen oikealla puolella Mummin vanhaa harmaata Marimekon taskumekkoa ja sen vieressä Pikkutyypin kutomaa Jonin valkoista T-paitaa. Punaiset ja turkoosit raidat ovat Mummin kätköistä löytyneitä vanhoja poppanakuteita.


Muutama päivä sitten tuskailin kotona ääneen jotakin taloyhtiön yhteistä asiaa. Taisi liittyä siihen, että kellaria ei ole vieläkään siivottu eikä kukaan muu tunnu edes asiasta välittävän. Tai sitten isännöitsijä on tullut täysin immuuniksi pyynnöille ja valituksille. Joni totesi, että me kuvittelemme asuvamme yhteisössä, mutta tämä on vain tavallinen kerrostalo.

En ollut ajatellut asiaa tuolta kantilta, mutta Joni on oikeassa. Kuvittelen, että kaikkien mielestä on kiva tuntea naapurinsa ja pitää huolta yhteisistä asioista. Tervehtiä ja jutella pihalla niitä näitä vaikkei edes nimeä tiedä. Vaikka oikeasti aika moni täällä taitaa haluta vaan elellä omaa elämäänsä ihan rauhassa ilman, että joku tenttaa alaovella, että mitä kuuluu.

Itse olen tietenkin kauhean onnellinen muutamasta naapurista, jotka pelastavat päivän, kun avaimet ovat jääneet kotiin, tulevat ilman varoitusaikaa kantamaan kirjahyllyä sisään ja huutelevat kuulemiset parvekkeelle, kun nukutan Pikkuveljeä.

Mutta kunnia myös teille, jotka ette jaksa olla naapurisosiaalisia.

Ei meillä maallakaan aina niin yhteisöllistä ole, mutta onneksi siellä on aktiivinen kyläyhdistys ja muutamia kylähulluja, jotka järjestävät toimintaa naapuriensa iloksi. Tämän syksyn projekti oli tarinamatto.

Yksi kylän vanhemmista rouvista innostui projektista ja pienen tuumailun jälkeen löytyivät joutilaat kangaspuut vanhan koulun isosta luokkahuoneesta. Koulun nykyinen omistaja raivasi meille taloonsa tilaa ja niin pääsimme kutomaan.

Jokainen toi mukanaan vanhan vaatekappaleen tai muun kankaanpalan, johon liittyi joku muisto. Minä otin mukaan Jonin vanhan t-paidan ja Pikkutyypin pieneksi jääneen bodyn. Mummi toi minun isäni vanhan huivin, oman mekkonsa ja Hamarin vanhat verhot, jotka olivat niin hienot, että vastustin ankarasti niiden leikkaamista, mutta Mummin päätä ei käännetä. Onneksi sain sentään toisen pelastettua vaikka tilkkupeittoa varten.

Kaikenikäiset kyläläiset kävivät mattoa kutomassa. Pikkutyyppi taisi olla nuorin kutoja, vanhin oli naapurin Eila, 92v. Mattoa kertyi yhteensä viisi metriä ja se ripustetaan kylätalon seinään. Meidän raidat löytyy kolmen metrin kohdalta.

--

When I was a kid my Granmother was a bit weaver. She did it all the time. She had a whole room dedicated to it in her house. We still use rugs that she made.

This autumn we made a story rug with the people in the village. Everyone brought clothes or other pieces of fabric that had stories to them. We took Joni's old T-shirt and my Grandma brought my Dad's old scarf from the 60s, her old Marimekko dress and curtains that used to hang in the kitchen window at the farm.

We got to use the loom in the old school. One of the older ladies in the village taught us. Little I weaved Joni's old shirt and was the youngest to participate. The oldest was our neighbor Eila who is 92.

The rug is now finished, all five meters of it, and it will be hung on the wall at the village hall.

keskiviikko 19. marraskuuta 2014

Banaanikakkua ruokarajoitteisille




Elämä on kasvun paikka. Ja olen mielestäni kasvanut oikein tosi paljon, kun olen selvinnyt jo yli kuukauden ilman maitotuotteita, kananmunaa ja suurinta osaa viljoja. En olen koskaan oikein ollut kovinkaan innokas ruokavalioiden noudattaja. No, kasvissyöjä kyllä, mutta siitäkin olen alkanut lipsua. Olen kuvitellut, että elämä ilman juustoa ja kermaa ei ehkä olisi mahdollista.

Nyt olen Pikkuveljen atopian takia jättänyt toistaiseksi pois kaikki maitotuotteet, kananmunan ja viljat riisiä ja kauraa lukuunottamatta. Alun epätoivon jälkeen olen alkanut ottaa tilanteen haasteena. Loppujen lopuksi jää vielä aika paljon ruoka-aineita, joita voi syödä. En enää haaveile juustostakaan päivittäin.

Nyt Pikkuveljen atopiatilanne on hieman rauhoittunut ja vaikuttaa siltä, että omat ihottumanikin ovat pysyneet poissa vaikka tähän aikaan vuodesta ne aina viimeistään puhkeavat. Olen ajatellut hiljalleen lisätä ruokia omalle lautaselleni, mutta en pidä kiirettä. Toivon kumminkin, että jouluna voin ihan rauhassa pistellä herkkuja menemään.

Olen leivonnassa aina vannonut voin ja munien nimeen, enkä juurikaan ole uskonut, että muilla aineksilla voi saada herkkuja aikaan. Viime talvena kehittelin kuitenkin pienen pakon edessä maidottoman ja gluteenittoman marjakakun, joka on ollut siitä lähtien suosikkileivonnaisiani ja jota on muunneltu lukemattomin tavoin. Nyt haasteena on vielä lisäksi munien poisjättäminen. Kokeilin psylliumia ensin vohveleihin, mutta ainakaan kokeilemani resepti ei osoittautunut kauhean toimivaksi. Vohvelit olivat kyllä hyviä, mutta ne juuttuivat rautaan kiinni, vaikka miten voitelimme. Jos jollain on hyvä maidoton, munaton ja gluteeniton vohveliresepti, olen valmis kokeilemaan!

Banaanikakku on yksi kestosuosikkini ja kun hedelmäkulhossa lojui tummiksi ehtineitä banaaneja, päätin antaa niille mahdollisuuden. Aikani googlailtuani päädyin soveltamaan useita löytämiäni reseptejä. Sanotaan, että leipoessa on tärkeä noudattaa ohjetta, mutta olen kyllä eri mieltä. Ainakin tällaisten helppojen perusreseptien kohdalla soveltaminen toimii useimmiten. Silti vähän jännitti.

Mutta, voila, lopputulos on oikein mainio! Hieman tavallista banaanikakkua kiinteämpää, mutta ihanan kosteaa, banaanista ja kookokseen vivahtavaa herkkua. Eikä liian makeaa. Ensi kerralla saatan heittää mukaan vähän inkivääriäkin kanelin seuraksi.

Ja koska englanniksi tämä kakku on leipää, sipaisin siivun päälle levitettä. Nami!

Gluteeniton, maidoton ja munaton banaanikakku

4 tosi kypsää banaania muussattuna
1/2 tl vaniljasokeria
2 rkl psylliumia
7 rkl kookos- tai rypsiöljyä (tai näiden sekoitusta)
reilu 1/2 dl sokeria
reilu 1/2 dl fariinisokeria
1 rkl hunajaa
2 tl leivinjauhetta
1/2 tl suolaa
1/2 tl kanelia
3,5 dl mantelimaitoa (tai muuta maitoa)
3 dl mantelijauhetta
3 dl riisijauhoja (tai muita jauhoja)
3 dl gluteenittomia kaurahiutaleita

Lämmitä uuni 175 asteeseen ja voitele tai leivinpaperoi pitkänmallinen leipävuoka. Sekoita muussattuun banaaniin vaniljasokeri, psyllium, sokerit, hunaja, leivinjauhe, suola, kaneli ja öljy. Lisää mantelimaito ja sekoita hyvin. Lisää mantelijauhe, riisijauhe ja kaurahiutaleet vähitellen koko ajan sekoittaen. Kaada taikina vuokaan ja paista n. 1 tunti.

--

I never would have thought I'd have it in me to go gluten, dairy and egg free. But here I am. Little T has had bad atopic dermatitis and since I am still breastfeeding I've put myself on a diet. For the first weeks I had fantasies of cheese. Now I can go several days without thinking about it. Talk about personal growth!

Now Little T's better and gone is my own eczema as well. I've added some foods back to my diet but now that I've gotten used to not eating certain things I quite happily go without as well.

It's taken me some courage to get into baking without eggs and butter but my banana bread turned out so well that I have to share it with you. Even the wheat, butter and egg eaters in the family like it. It's a bit more dense than my usual banana bread but it's lovely and moist with lots of banana flavour and a nice hint of coconut. Give it go!

Gluten, dairy and egg free banana bread

4 very ripe bananas mashed
1/2 tsp vanilla sugar / vanilla extract
2 tbs psyllium
7 tbs coconut or rape seed oil (or a combination of the two)
1/2 dl sugar
1/2 dl brown sugar
1 tbs honey
2 tsp baking powder
1/2 tsp salt
1/2 tsp cinnamon
3,5 dl almond milk (or another dairy free milk)
3 dl almond meal
3 dl rice flour
3 dl gluten free oats

Heat the oven to 175 degrees. Grease or line a bread tin. Mix the mashed bananas and all ingredients well and pour into the bread tin. Bake for about an hour. Yum!

torstai 30. lokakuuta 2014

Liikaa lautasella


Olen niitä ihmisiä, joiden pitää olla koko ajan työn touhussa. En ollenkaan osaa olla jouten. Vain Hesarin lukemisen ajaksi maltan istahtaa paikoilleni. No, joskus tietokoneelle myös.

Silti välillä tulee sellainen olo, että on vähän liikaa meneillään.

Kaupunkikoti on edelleen vaiheessa. Olen edennyt kaappien siivoukseen, mutta tekemistä riittää. Vaatteet ovat saaneet osansa remonttipölystä, joten kaikki pitää pestä. Suurin osa on jo käynyt pesukoneessa, mutta vielä niitä riittää. Kaapeista on paljastunut unohtuneitakin vaatekappaleita ja jonkin verran kovalla kädellä olen koittanut käydä vaatteita läpi, koska nykyään pitäisi saada neljän hengen vaatteet mahtumaan jonnekin. Nyt kaikki vaatteet on makuuhuoneen lattialla muovilaatikoissa odottamassa, että kaapit on pesty.

Kaupunkikodista on kannettu tavaraa säilytykseen Hamariin, mikä on tietenkin johtanut siihen, että sielläkin riittää järjesteltävää. Ja olisi siellä vähän pihahommiakin vielä ennen lumien tuloa.

Ja sitten on vielä ne tomaatit. Niitä piisaa. Vieläkin melkein kaksi lastenammeellista. Joka viikonloppu poristelen Hamarissa pakkaseen ison padallisen tomaattikastiketta kypsistä tomaateista, mutta puolikypsiä ja vihreitä on vielä yllin kyllin. Ja nyt vielä itse olen Pikkuveljen ihottuman takia jättänyt tomaatin (ja aika monta muutakin ruoka-ainetta) pois ruokavaliostani, en voi edes herkutella paistetuilla vihreillä tomaateilla.

Välillä ymmärrän, että voisin vähän rajoittaa omaa touhuamistani. Mutta en osaa.

--

So many tomatoes, so little time...

I keep putting too much on my plate. But it's a part of who I am.

torstai 23. lokakuuta 2014

Tavaroita (melkein) paikoillaan





Äiti kävi taas viime viikolla ja viipyi pari päivää meillä siivousapuna. Saatiin viimein keittiön astiahylly ja -kaapit siivottua. Kaikki astiat tiskattiin ja hylly pestiin. Saman homman olin tehnyt edellisellä viikolla laatikoille. Nyt ei enää tarvitse pestä astioita ennen käyttöön ottoa. Ihanaa.

Ja mainoita oli myös se, että astioita sujahteli sujuvasti äidin kassiin lainaan, niin saatiin myös vähän lisää tilaa. Toivon hartaasti, että en innostu sitä uusilla hankinnoilla täyttämään. Olen kyllä onnistunut viime aikoina kiertämään kirpparit aika kaukaa, onneksi.



Kirjahyllykin alkaa hiljalleen järjestyä. Hieman kehittelyä vielä tarvitaan, pikkuveli nimittäin on osoittautunut innokkaaksi hyllyjen tyhjentäjäksi. Useita laatikollisia kirjoja on pakattu Hamariin vietäviksi, vaikka ei kyllä vielä ihan tiedä minne ne siellä mahdutetaan. Seuraava siivous ja karsinta pitää tehdä siinä osoitteessa.

Alimmassa kuvassa komeilee Pikkutyypin keväällä savipajalla tekemä omakuva.

maanantai 20. lokakuuta 2014

Syysblues




Syksy puskee väkisin päälle enkä ole siihen ollenkaan valmis. Puutarha ei ole lähelläkään syyskuntoa ja Hamarissa on muutenkin syyshommat ihan levällään. Se iso kuoppa, jonka loppukesällä kaivoin on edelleen tyhjä, vaikka siihen piti istuttaa sitä ja tätä. Korituolitkin lojuvat vielä parvekkeen alla. Nyt pitäisi olla puhtia ja tarttua toimeen.

Mutta olen tänä syksynä saanut joka ikisen taudin, joka on edes minun suuntaani vilkaissut. Yksi streptokokki ja kolme tavallista flunssaa on jo tähän syksyyn mahtunut ja ollaan vasta lokakuussa. Nyt on koko perhe puolikunnossa. Pikkutyypin käämit palaa, kun ei pääse pihalle eikä leikkikouluun ja pikkuveli rohisee ja ottaa turhautuneen isosiskon iskuja vastaan minkä kerkiää. Minä kähisen raivoissani siihen päälle.

Kaupunkikodin pihamaa on remonteista ankea. Nurmikot on myllätty, leikkipaikka kaivettu auki, takapihan ihana ilta-auringossa kylpenyt kallionnyppylä räjäytetty pois. Monta viikkoa sitten ikkunoita suojaamasta poistetut pahvit lojuvat vieläkin maassa. Kuraa ja roskia on joka puolella. Pitäisi jaksaa lähteä huomenna taloyhtiön kokoukseen räyhäämään, että kyllä meidän täytyy pitää puoliamme piittaamattoman urakoitsijan kanssa.

Viime viikolla ehdin sentään päiväksi Hamariin ja sain tomaatit pois kasvihuoneesta. Niitä oli jo pari pakkasyötä pidetty lämmittimen avulla hengissä, mutta oli jo aikakin saada poloiset turvaan. Yhdestä satsista keittelin pakastimeen tomaattikastiketta ja kaksi isoa korillista toivottavasti kypsyvät kylpyhuoneessa. Pelakuut siirsin kellariin talvehtimaan.

Opinkohan joskus vielä uskomaan, että meidän leveysasteilla ei kannattaisi antaa tomaattien tehdä kuin kolme terttua. Niin on naapurin puutarhuri opettanut, mutta en ole siitä koskaan opikseni ottanut. Vaikka oikeassahan hän tietenkin on. Mukamas tulisi niin vähän tomaatteja. Vaikka laskin kyllä, että jos kasvihuoneeseen mahtuu kevyesti 14 tainta, niin kyllä kolmekin terttua per taimi on ihan mojova määrä tomaatteja.

perjantai 17. lokakuuta 2014

Syysunelmaa

Tunnelmapala viikonlopun mökkiretkeltä ja suon ylitykseltä. Kameraan ei saa tallennetta puutarhan tämän hetkistä värien hehkua.

Syksy tuli ja melkein jo menikin. Puutarhaa on pistetty talvikuntoon ja vielä on pientä puuhaa jäljellä, kuten Dahlian kaivaminen maasta. Dahlia kasvoi kesän vihreänä vaatimattomana pensaana. Puskalle puhelin välillä ja sanoin että parempi näyttää kyntensä jos meinaa, että syksyllä hänet kaivan maasta. 
Vähän ennen viileitä kelejä, pensas päätti kukkia. Sanottakoon näin että pensas ansaitsee arvoisensa talvisäilytyksen niin hieno hän oli. Ensi keväänä istutan hänet vähän parempaan paikkaan, josko kukkisi aiemmin.

Syksy tuntuu aina olevan aika kiireistä tai ehkä ennemminkin tekemisen täytteistä aikaa. Oma talo ei sitä tekemisen tuskaa vähennä millään tavalla, mutta omaa taloa en enää vaihtaisi pois. Puutarha on saanut paljon kehuja ja moni sanoo, että voisi tulla vaikka vain hetkeksi istumaan ja rauhoittumaan pihallemme. Allekirjoitan tunnelman täysin.

Sisälläkin alkaa tapahtua. Takkahuonehan sai aiemmin jo maalia pintaa, mutta nyt on makuuhuonekin viittä vaille valmis. Ehkä jopa vähän pelottavaakin oli huomio, että makuuhuoneen alkuperäinen seinäväri on prikulleen sama kuin nyt maalaamamme. 

Jahka koti ja puutarha on hoidettu siihen malliin että voin hetken hengähtää niin lupaan petrata blogin päivittämisessä. Ja jottei elämä jämähtäisi paikoilleen, aloitin opinnot työn ohessa. Siitä ehkä  myöhemmin. Tällä välin päivittelen kuvia instagramissa. Käykää vilkaisemassa.

LinkWithin

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...