keskiviikko 22. huhtikuuta 2015

Puutarhapäätöksiä


Olen parina viikonloppuna ehtinyt vähän kaivelemaan Hamarin puutarhassa. Se jos mikä tekee hyvää.

Tein talvella muutaman päätöksen puutarhan suhteen:

1. Rahaa ei saa käyttää ellei ole ihan pakko. Kasveja pitää kaivella omista ja muiden nurkista, lisätä omista siemenistä, jakaa ja vaihtaa.

2. Puita ja pensaita pitää saada lisää, koska perennat ovat kovin työläitä.

3. Havuihin pitää panostaa.

4. Haluan kokeilla puiden ja pensaiden leikkaamista ja taivuttelua.

Olenkin kierrellyt ahkerasti pihamaata ja tiluksia sillä silmällä. Ladon takana olevasta muutaman vuoden vanhasta taimikosta olen kaivellut itsestään kylväytyneitä pikkutaimia sekä muutaman haaroittuneen tai muuten kehnon näköisen kuusenalun. Pieniä kuusentaimia istutin kymmenen vieriviereen ympyräksi ja toivon, että saan niistä leikkaamalla kasvatettua kuusipensaan.

Viime syksynä kaivoin mielestäni ison uuden kuopan, mutta jostain syystä se ei enää tunnu ollenkaan isolta. Istutin siihen ne kuuset, yhden väärään paikkaan ilmestyneen pienen männyn sekä Pikkuveljen lahjaksi saaman purppuraheisiangervon, joka oli viettänyt talven väliaikaissijoituksessa. Kukkapenkkien reunamilta löysin iisopin ja kangasajuruohon alkuja ja pari ruusua oli niin rikkaruohojen valtaamia, että kaivoin nekin ylös ja laitoin uuteen penkkiin. Kohta se onkin jo täynnä.

--

I have made some new garden decisions:

1. I need to save money. New plants have to come from my own garden or neighbors' or friends' gardens.

2. I need more trees and bushes.

3. I need more evergreens.

4. I want to try cutting and bending trees and bushes.

So I have been doing a lot of digging lately.

sunnuntai 19. huhtikuuta 2015

Klasun työhuoneella






Piipahdin pitkästä aikaa Klasun työhuoneella. Siellä valmistellaan parin viikon päästä aukeavaa yhteisnäyttelyä. Maali käryää ja musiikki pauhaa. Rättikasa kasvaa ja lattia on entistäkin riemunkirjavampi. Maalauksia on joka paikassa.

Tykkään tuon tilan valosta ja fiiliksestä. Laitoin pari kuvaa myös Instagramiin, jos tykkäät käydä kurkkaamassa!

--

I paid a short visit to my brother Klasu's studio. He is working on paintings for a group exhibition in Helsinki.

I love the light in his work space. It's soft and golden. And the space is full of paintings and color and strong smells. I posted a few more photos on Instagram if you like to have a peek.

lauantai 11. huhtikuuta 2015

Kammion remppa



Kevään korvilla piti päästä aloittamaan uusi remppaprojekti. Jotenkin se kutina aina tulee, kun pimeä alkaa helpottaa. Kovin montaa kohdetta meillä ei tällä kierroksella Hamarissa enää ole jäljellä ja kammioksi kutsuttu työhuone oli niistä tähän kohtaan joutavin.

Taas kävi niinkuin käy, että tästäkään loukosta ei ole ainuttakaan ennen-kuvaa, joten niiden, jotka eivät koskaan ole kammioon koskaan päässeet kurkistamaan, niin kuvitelkaa seuraavaa:
80-luku, kellastunut mäntykatto, kellastunut lakattu puulattia, ruskealla saumattua tiiliseinää, vaalea tapetti osalla seinistä, Vähän samaan tyyliin kuin saunan pukuhuoneessa ennen. Siihen vielä päälle kellastunut Lundia-hylly kahdella seinällä, paljon pölyisiä mappeja ja kirjoja ja paperisälää. Avot!

Vanhojen lastulevyseinien päälle kiinnitetään kipsilevyt, koska tämä talo seilaa ihan omaa reittiään ja liikkuu sen verran, että suoraan lastulevyyn kiinnitetty tapetti repeää viimeistään ensimmäisenä talvena. Olemme siis vahingosta viisastuneet. Tiiliseinä ja katto on jo maalattu valkoiseksi ja lattiaan suditaan samaa vihertävää maalia, kuin viereisessä kulmahuoneessa.

Takaseinälle rakennetaan koko seinän levyinen kaapisto, koska tarvitsemme kipeästi säilytystilaa talvivaatteille ja muullekin. Ovien taakse pääsevät piilottelemaan myös ne mapit ja paperit, jotka tähän asti ovat olleet avohyllyillä pölyttymässä.

Pienen takaiskun koimme, kun valitsemaani tapettia ei olekaan ilmeisesti saatavilla. Selvittelen vielä asiaa, mutta voi olla, että pitää löytää joku toinen suosikki tähän tilaan.

--

Spring always gives us itchy fingers and what else is there to do than start a new renovations project. This time we hit the study at the farm. The idea came at lunch table and by smoko we were already on a roll and as usual, there are no before shots of this space. But believe we, it was dark and full of stuff.

Now I already see it as a lovely space to sit down and read a book. As if I ever do something like that...

torstai 9. huhtikuuta 2015

Nelivuotiskekkerit, osa 2




Synttärikekkerit saivat jatkoa, kun kutsuimme sukua pääsiäislounaalle ja juhlimaan Pikkutyyppiä. Isolle sakille ruuan laittaminen aina vähän jännittää, kun ei ihan näppituntumalta osaa sanoa miten ruuan määrän kanssa käy. Kesken ei tietenkään soisi loppuvan eikä toisaalta tekisi mieli vedellä ylijääneitä sapuskoja kovin montaa päivää putkeen.

Keitto on osoittautunut toimivaksi isomman porukan ruuaksi. Pitkän pähkäilyn jälkeen päädyimme lohikeittoon ja porkkanasämpylöihin. Juhlanvalmistelukiireissä päädyin ulkoistamaan keiton hyvin pitkälle. Klasu hoiti kasvisten pilkkomisen ja Joni lohen, äiti toimi maustajana. Ja herkullinen keitto siitä syntyikin. Ja mikä mainiointa, keittoa jäi yli sen verran, että siitä saatiin kotijoukoille illalla nopea pieni päivällinen eikä yhtään sen enempää.

Lohikeitto 18 hengelle syntyi 10 litran kattilassa näin:

n. 3,5 kg perunoita
n. 2 kg porkkanoita
1 tosi iso purjo (tai pari pienempää)
reilu 2 kg lohta
vettä
kasvisliemikuutioita
tilliä
valkopippuria
mustapippuria
suolaa
omenaviinietikkaa
6 dl kermaa

Kuori ja pilko perunat ja porkkanat sekä purjo ja laita veteen kiehumaan. Heitä perään pari kasvisliemikuutiota. Kun kasvikset ovat kypsiä, kippaa joukkoon nahaton paloiteltu lohi. Mausta oman makusi mukaan pippureilla ja suolalla sekä tillillä ja omenaviinietikalla. Kun keitto on muuten valmista, kippaa joukkoon 6 dl kermaa.

keskiviikko 8. huhtikuuta 2015

Nelivuotiskekkerit







Taitaa olla niin, että kun täällä blogissa on hiljaista, on aika takuuvarmaa, että oikeassa elämässä ei ole. Meillä ainakin on meneillään ihan ne normaalit lapsiperheen ruljanssit. Vatsataudit ja räkänokat ja hirveä sotku kotona. Vatsatauti sentään jo selätettiin, mutta räkää ei vielä. Sotkua ei varmaan koskaan. Yritän koko ajan karsia kaikkea turhaa tavaraa, mutta meistä ei ole kukaan minimalistia nähnytkään.

Pääsiäinen tuppaa meillä usein olevan kovasti puuhakas. Pikkutyyppi nähkään meni syntymään huhtikuun alussa ja synttärit osuvat usein pääsiäiseen, kuten tänäkin vuonna. Ennen pyhiä järkkäsimme Pikkutyypin ensimmäiset kaverisynttärit. Sattumalta leikkikoulussa on oikea synttärisuma näihin aikoihin ja onneksi keksimme järjestää kekkerit yhdessä toisen perheen kanssa, tytöillä kun on ikäeroa muutama päivä.

Kekkereitä vietettiin Vimmassa, ja ohjelmassa oli herkuttelua ja yleistä hassuttelua sekä kankaanpainantapaja, jossa lapset saivat koristella oman kangaskassin.

Mielestäni olimme kovin maltillisia, kun juhliin osallistui vain kymmenen lasta, mutta en ollut ihan varautunut siihen, minkälainen meno ja meteli syntyy, kun senkin verran ipanoita pääsee yhdessä vapaaksi. Kaikki sujui kyllä hienosti, mutta sekä minä että Pikkutyyppi oltiin aika kanttuvei, kun päästiin kotiin.

--

Little I turned four and had her first buddy party. The kids did some block printing and decorated a bag to take home.

I had not quite realised what parties with ten kids are like. And this was quite a mellow one. But as soon as everyone left and it suddenly got all quiet, I sighed a huge sigh of relief. So glad these things are a year apart...

lauantai 28. maaliskuuta 2015

Pienen tytön peitto




Muutama viikko sitten syntyi Tampereella eräs pieni tyttö. Sattumalta (jos haluaa uskoa sattumiin) samana päivänä valmistui tämä pikkuinen peitto.

Olen aiemminkin virkannut chevron -raitaa ja todennut, että reikäisessä virkkauksessa on ongelmansa lankoja pääteltäessä. Mutta muuten tämä raitamalli on helppo ja etenee reippaaseen tahtiin.

Tällä kertaa otin ohjenuorakseni tämän pienireikäisen chevron -peiton ja muokkasin ohjetta hieman, jotta sain ihan kokonaan reiätöntä virkkausta. Ohjeen lopussa on mainio silmukkakartta, jota tutkimalla vähänkään kokenyt virkkaaja hahmottaa mallin helposti. Oma muokkaukseni malliin oli se, että korvasin raitojen "huippukohtien" keskellä olevan ketjusilmukan pylväällä, eli virkkasin huipulla kolme pylvästä yhteen ja samaan edellisen kerroksen silmukkaan.

Lopuksi virkkasin peiton aaltoilevat reunat suoriksi. Tähän löytyy netistä ohjeita, mutta sovelsin itse kahden kerroksen aikana kiinteitä, puolipylväitä, pylväitä ja pitkiä pylväitä virkaten reunuksen, joka jatkuu peiton sivuilla kiinteinä silmukoina.

Liila reunus on virkattu kahdella kierroksella: ensimmäisellä pelkkää kiinteää silmukkaa ja toisella aina kolme kiinteää ja kolme ketjusilmukkaa, minkä jälkeen piilosilmukka ensimmäiseen ketjusilmukkaan ja sitten taas kolme kiinteää. Ketjusilmukkalenkistä syntyy hauskat pienet nypyt ja niiden kokoa ja välimatkoja on helppo säädellä ketjusilmukoiden ja niiden väliin tulevien kiinteiden silmukoiden määrää muuttamalla.

Nyt peitto pitäisi sitten vielä saada postiin!

--

A chevron blanket for a brand new girl.

torstai 26. maaliskuuta 2015

Vanha inhokkini huovutus






Meillä on Pikkutyypin kanssa keskiviikkoisin tyttöjen iltapäivä. Pikkuveli pääsee Mamman ja Papan hoiviin ja me käydään Kasvisravintolassa herkuttelemassa ja sen jälkeen menemme savipajalle hommiin.

Savipajan naapurissa on tekstiilipaja, jossa painetaan kankaita ja huovutetaan. Pikkutyyppi on jo jonkin aikaa tuntenut vetoa saven parista villojen maailmaan, mutta pitkään onnistuin keksimään erilaisia verukkeita pysyä savipajassa. Muutamilla tutustumiskerroillamme kurkistelin kyllä himokkaana villapakettien ihastuttavia värejä, mutta olen jo vuosia tiennyt, että huovuttaminen ei sovi minulle. Ihme nysväämistä. Ja mitä sellaisilla pölyä keräävillä jutuilla sitten oikein tekee.

Eilen oli kevään viimeinen huovutuskerta, enkä hennonnut riistää Pikkutyypiltä mahdollisuutta huovuttaa, kun mieli oli niin pitkään tehnyt. Julistin kovaan ääneen joutuvani pakon alla luopumaan savitöistä ja ilmoitin, että aion nyt rentoutua tekemällä jotakin itselleni kovin vastenmielistä.

Autoin Pikkutyypin alkuun heijastimensa kanssa ja aivoriiheilin samalla omaa projektiani. Jotain käytännöllistä sen pitäisi ehdottomasti olla. Pannunalusen ajattelin tehdä, mutta ohjaaja ehdotti, että voisihan se olla myös takapuolenalunen puutarhaan tai metsäretkelle. Jes, loistava idea.

Kolme tuntia myöhemmin olin aivan totaalisessa flow -tilassa. Sain jonkin aikaa Pikkutyypin pysymään rauhallisena rusinoilla ja banaanikakulla. En olisi millään malttanut lopettaa. Tiesin, että lapsi pitäisi ruokkia ihan oikeasti ja väsynytkin se alkoi olla. Itsekin olin ehkä väsynyt, koska tökin itseäni jatkuvasti huovutusneulalla sormeen. Silti mietin kuumeisesti voisiko joku muu viedä Pikkutyypin kotiin syömään, että voisin itse jatkaa vielä vähän aikaa. Tai mieluiten koko illan.

Lopulta tulin järkiini ja pakkasin keskenjääneen takapuolenlämmittimen kassiini. Nyt pitää ensi tilassa hankkia huovutusneula, että pääsen jatkamaan kotona.

--

I've hated felting for years. Quite passionately, in fact. It may have been made worse by the fact that wool comes in so many lovely colours,

Yesterday I was forced to meet this old enemy as at a weak moment I had promised to take Little I to try it out.

Three hours later I was hooked.

I need to buy my own felting needle asap so we can start doing this at home.

LinkWithin

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...