K niin kuin Koti

Paahdetut vihannekset ja sitruunakuskus

2012-02-03T12:35:00.000+02:00

Välillä aina ehdin unohtaa uunin ihanuuden! Meidän kaupunkikodin uunissa on ikävä vika, jonka vuoksi se pitää ihan kauhean kovaa huminaa päällä ollessaan ja vielä sammuttamisenkin jälkeen. Kun ääni vihdoin loppuu ja tulee hiljaista, huokaamme yhteen ääneen helpotuksesta. Mutta ne hyvät uunin ominaisuudet ovat silti tallella.

Kurpitsa-vuohenjuustolasagnesta inspiroituneena muistin, kuinka taivaallisia uunissa paahdetut vihannekset ovat. Jääkaapista löytyi torilta ostettu euron satsi paprikoja sekä pussillinen porkkanoita. Lähdin niistä liikkeelle ja muistin Liisan joskus tehneen meille paahdettuja vihanneksia kuskusin kera. Syntyi pienellä vaivalla makoisa arkiateria, jossa on vähän juhlan tuntua.

Sillä aikaa kun vihannekset paahtuvat, ehtii vaikka tiskata päivän tiskit tai nauttia kupin teetä ja lukea lehteä. Ja kuunnella tämän tarinan siitä miten keittiössä voi käydä. Muistakaa olla varovaisia terävien juttujen kanssa!

Kahdelle tarvitaan

2 isoa porkkanaa pilkottuna
2 paprikaa pilkottuna
1 sipuli pilkottuna
2 valkosipulin kynttä kokonaisena
oliiviöljyä
timjamia
pari oksaa rosmariinia
suolaa
mustapippuria

3 dl kuskusta
sitruuna
kirsikkatomaatteja
kevätsipulia
parmesania

Lämmitä uuni 175 asteeseen. Levitä pilkotut kasvikset ja valkosipulin kynnet uunipellille leivinpaperin päälle. Lorauta päälle oliiviöljyä ja ripottele pintaan pari hyppysellistä suolaa ja muutama rouhaisu mustapippuria. Pinnalle vielä rosmariinit ja timjami ja sitten uuniin. Anna paahtua 15 minuuttia, sekoita ja anna maahtua toiset 15 minuttia.

Sillä aikaa valmista kuskus pakkauksen ohjeen mukaan. Puolita kirsikkatomaatit, pilko kevätsipulin varret ja leikkaa parmesanista ohuita lastuja. Purista sitruunan mehu. Ja tässä kohtaa on hetki aikaa myös muuhun puuhaan.

Kun vihannekset ovat kypsiä, nypi pois rosmariinin oksat ja purista valkosipulin kynnet kuorestaan. Jaa kuskus kahteen kulhoon, kauho paahdetut vihannekset pinnalle ja päälle vielä kirsikkatomaatit, kevätsipuli ja parmesan. Lorauta päälle sitruunamehua oman maun mukaan.

Iltahetki Hamarissa

2012-02-01T16:26:00.000+02:00

Kai tämä sopii talvi-iltoihinkin.

Eino osa 2

2012-01-31T20:26:00.000+02:00

Tein viime vuonna ystäväni kanssa koskettelukirjan sokeille lapsille. Kirja kertoi Eino elefantista. Ajatuksena oli tutustua sokeiden lasten ja koskettelukirjan tekemisen maailmaan. Projekti oli kiinnostava ja toivottavasti toi lisää kirjantekijöitä.

Oma Eino matkamme jatkuu vielä siltä osin, että toivomme saavamme kirjamme myös perinteisen lastenkirjan muotoon. Sain ommeltua uuden Einon (ensimmäinenhän meni kirjan mukana kirjastoon). Materiaalina käytin vanhan pormestarin tuolin kangasta, jota olin säästänyt varmuuden vuoksi.

Kuvitus on siis v i h d o i n k i n nytkähtänyt liikkeelle! Jännityksellä odotan itsekin miten se tästä etenee...

Pussukat

2012-01-30T12:17:00.000+02:00

Nämä pussukat syntyivät jo joulukuussa ja päätyivät lahjapaketteihin.Tekniikka kehittyi pussukoita tehdessä ja nyt kuvia katsellessa tuntuu siltä, että näitähän voisi tehdä lisääkin!

Parasta tällä viikolla

2012-01-29T22:30:00.000+02:00

Laura:

Tämä viikko ja koko tammikuu ovat menneet vähän sumussa. Ei ole juurikaan ollut aikaa pysähtyä tai hengähtää. Joskus on sellaista. Ja se on ihan ok.

Onneksi olemme vihdoin saaneet kunnon talven. Nautin viikonlopun pakkasesta ja auringosta. Ja silmissä pitenevistä päivistä.

Tehtiin kirpparikierros. Pikkutyyppi pääsi ensimmäiselle pulkkaretkelleen. Puoliväliin postilaatikolle ja takaisin. Koira peuhasi lumihangessa itsensä uuvuksiin ja nukkua retkotti kellarin oven edessä.

Olisin itsekin nukkunut enemmän, mutta eihän sitä voi kaikkea saada.

Liisa:

Muuttopäivä varmistui ja aloitin pakkaamisen! Aika operaatio taitaa olla tiedossa. Olen suorastaan vähän järkyttynyt siitä miten paljon tavaraa olen onnistunut kätkemään kaappeihini! Ja viikonlopun onnistuneen kirppari ja roskalava kierroksen jälkeen tavaraa on entistä enemmän...

Päivi:

Pari viimeistä sunnuntaita on herätty kohtuuajoissa, menty tallille ja aloitettu päivä maastoratsastuksella. Mikään ei ole niin mukavaa kuin ratsastaa lumisessa maisemassa ja aurinko pilkottaa puiden välistä.

Puu liittyy muutenkin viime aikojen kivoihin hetkiin. Kotona on alkanut puuseppäkin heräilemään ja keittiössä on uudet laatikostot, uusi leikkuulauta ja oma työpistekin alkaa olla kohtuullisessa mallissaan. Aurinko saa ihmeitä aikaan!

Viimeistä päivää

2012-01-29T08:53:00.000+02:00

Klasun työt ovat tänään viimeistä päivää esillä Turussa. Tällä erää siis.

Melkein koko tammikuu meni öljyvärintuoksussa. Mielenkiintoinen kokemus tuo gallerian pyörittäminen. Ensi kerralla osaamme senkin paljon paremmin!

--

Today is the final day of Klasu's exhibition in Turku. I took a few farewell shots as I was visiting the gallery on Friday. It's been such a big part of our life this month, it felt strange that it will not be there anymore when I go back next time.

Koruja

2012-01-28T18:14:00.002+02:00

Ennen joulua piipahdin syntymäkaupungissani jouluostoksilla ja törmäsin eräässä vaateliikkeessä hauskoihin koruihin ja huiveihin (en vain enää muista yrityksen nimeä). Idea oli loistava! Korut ja huivit oli tehty matonkuteesta. Ja kuinka ollakaan kotoa löytyi pinkkiä trikookudetta (joka oli ostettu ihanan värinsä takia) ja tässä on lopputulos. Vähän lämmittävä ja erityisen piristävä koru vai huivi?

Toisen korun ostin, koska siinäkin oli mainio idea. Koru on tehty nahanpaloista, jotka on ommeltu/liimattu yhteen. Muistutti kovin lapsuuden joulukuusen koristeita, jotka tehtiin samalla tavalla. Tämänkin idean ajattelin käyttää.

Piipahdimme viime kesänä samaisessa kaupungissa ja käväisimme huviksemme erään talon pihakirppiksellä. Sieltä ostin nahanpaloja, joille vihdoinkin löytyi käyttöä. Kaikelle löytyy käyttöä, pitää vain miettiä materiaali uudella tavalla.

Inspiraation lähteitä

2012-01-27T10:14:00.005+02:00

Joululahjoja ja yksi ihan omakin hankinta. Coletten ompelukirja motivoi minut toivottavasti jälleen pian ompelun pariin. Mekkokirja on mukavaa iltaluettavaa ja suunnittelen jo korukirjan rusettikorun tekemistä.

Kodikasta

2012-01-26T17:01:00.000+02:00

Nukutin pikkutyyppiä parvekkeella. Takaisin sisään hiipiessäni jäin kurkistelemaan ikkunasta. Näytti niin kodikkaalta ja lämpimältä. Piti käydä hakemassa kamera parvekkeelle, että sain tallennettua sen.

I was putting the little person to sleep on the balcony. As I was creeping back in, I looked through the window. It looked so nice and cosy inside that I just had to go and get the camera to capture it.

Uusi hamarilainen

2012-01-24T15:51:00.000+02:00

Hamariin muutti jo loppusyksystä uusi asukas. Nipsu tuli meille "käytettynä" puolivuotiaana ja oli alkuun sen verran haastava otus, että meni monta viikkoa, ennen kuin yhteiselomme alkoi tasaantua. Onneksi löysimme heti alkuun loistavan koirakouluttajan avuksemme. Omin taidoin emme olisi tämän kaverin kanssa pärjänneet.

Alkujärkytyksestä selvittyämme olemme oikein onnellisia uudesta tulokkaasta, joka rakastaa lumessa peuhaamista ja tykkäisi kovasti paimentaa naapurien hevosia.

Mutta saa nähdä miten käy kukkapenkkieni kevään tullen. Nipsu nimittäin kaivautuu hyvien hajujen perässä hyvinkin pitkälle maan uumeniin. Puutarhan aitaaminen ei oikein taida onnistua. Jos jollain on hyviä vinkkejä kukkapenkkien suojelemiseen kaivauksilta, otan niitä riemumielellä vastaan!

Here is Nipsu, our new puppy. He's living on the farm with dad. We got him second hand two months ago. He's now eight months old and it hasn't been exactly a picnic having him as a part of the family. Fortunately we found a great dog trainer who knew exactly how to work with him. He still has trouble resisting his urge to destroy but he has a very good head and heart.

We'll see what he does to my garden in the spring. He's a great excavator.

Mennyttä hehkua

2012-01-21T14:13:00.000+02:00

Joulutulppaanit ovat jääneet keittiön ikkunalaudalle. Tai no, ensin ne jäivät. Sittemmin olen jättänyt ne. Ovat niin huikeita tuollaisina, että en malta heittää pois.

Ihan kuin aika olisi niissä pysähtynyt.

--

These tulips were given to me at Christmas. They were left without care over new years and when we came back there wasn't much I could do.

But I was too busy to throw them out. Now I'm glad I didn't. They look just as gorgeous now. Perhaps even more so.

Kädet syvällä savessa...

2012-01-20T10:04:00.002+02:00

En edes muista koska olisin koskenut saveen. Se on aina ollut materiaali, jota olen vieroksunut. Enkä edes oikein tiedä miksi, mutta pelkonsa ja inhokkinsa kannattaa kohdata. Sitä voi yhtäkkiä huomata tykkäävänsäkin siitä. Näin kävi minulle eilen. Mietin, että jos opin pitämään korianterista, voin edes kokeilla miten savi taipuu...ja voi että oli kivaa! Ensin sai paiskoa savikökkäreitä pöytään (terapeuttista), että ilmakuplat häviävät ja sitten sai ruveta rullaamaan makkaroita. Aloin tekemään vatia, jonka halkaisija vain kasvoi ja kasvoi. Saas nähdä mitä lopputulos on, mutta tekeminen on ainakin hauskaa!

Hunajakenno kaulahuivi

2012-01-19T22:25:00.002+02:00

Melko muhkea sanoisin! Ja samalla ihanan lämmin. Lokakuussa aloittamani kaulahuivi valmistui vihdoin viime vuoden viimeisinä minuutteina. Lankana Rowanin Big Wool mulberry värissä ja puikkoina isot, koon 12 tikut.

Uusi ilme

2012-01-18T14:13:00.000+02:00

Bannerimme sai uudet vaatteet - jee!

Yllättäviä tarpeita

2012-01-18T12:54:00.000+02:00

Joskus sitä ei tiedä mitä tarvitsee, ennen kuin sen näkee.

En ollut ymmärtänyt olevani vailla leijonaa. Enkä varsinkaan asuntovaunua.

Mutta nyt minulta ei puutu enää niitäkään!

--

Sometimes you don't know what you need until you see it.

I hadn't realised my life was lacking a lion. Or a caravan.

Now it no longer is!

Pyykkinarullinen kristalleja

2012-01-17T10:52:00.000+02:00

Pistäydyttiin pitkästä aikaa Hamarissa. Visiitti tosin loppui lyhyeen, mutta pääsimme kuitenkin nauttimaan pakkasesta ja auringonpaisteesta.

Pyykkinaru pisti parastaan. Oli kuin vieriviereen olisi ripustettu kirkkaiksi kiillotettuja kristalleja.

--

The clothes line was lined with crystals on Saturday morning.

Finally we are having proper winter weather. Not too cold but cold enough snow and ice, big coats and woolly socks.

Parasta viime viikolla

2012-01-16T10:49:00.001+02:00

Liisa:

Pitkään suunniteltu käsityöilta kirjakerhon tyttöjen kanssa. Kieli keskellä suuta kutomista, virkkausta, ompelua, takkuisen langan kanssa taistelua ja uuden opettelua. Välillä maistettiin vähän viiniäkin. Oma pipoprojektikin eteni mukavasti.

Laura:

Olipas viikko:

Galleriahommia. Huonosti nukuttuja öitä. Kipiä pikkutyyppi. Vaisua menoa. Peruttuja odotettuja tapaamisia. Aurinkoinen pakkaslauantai. Sairaalareissu.

Ja lopulta kaikki hyvin.

Se on parasta. Aina.

Uusi lanka-arkku

2012-01-14T11:30:00.000+02:00

Tykkään kovasti siitä, että tavaroilla on tarina. Ehkä siksi, että olen suuri tarinoiden ja tavaroiden ystävä. Siksi olen erityisen onnellinen uusimmasta löydöstäni. Tarina menee näin:

Joulun alla kokosin Klasun näyttelyä varten sähköpostilistaa ja halusin liittää sille erään entisen työtoverini. En ollut ihan sataprosenttisen varma hänen sähköpostiosoitteestaan, joten päätin kysyä googlelta. En löytänyt sähköpostiosoitetta, mutta sen sijaan löysin linkin, jossa paljastui, että kollegani kauppasi itselleen tarpeettomaksi käynyttä ja vallan ihastuttavan näköistä pärearkkua. Yhdellä puhelinsoitolla sain sekä etsimäni sähköpostiosoitteen että hienon arkun.

Meillä näyttää nyt olevan teemana lankojen säilytys tänä viikonloppuna, sillä uusi arkku tuli kuin tilauksesta käsistä lähteneen lankakokoelmani uudeksi kodiksi. Pikkutyyppi jakaa innostukseni lankoihin ja kannellinen säilytyspaikka lanka-arkusta ylipursuneille kerille oli tarpeen. Muutama keskeneräinen projekti loikkasi kyytiin heti ja lisää pääsee uuteen arkkuun, kunhan ehdin hieman organisoida.

Paikkansa arkku löysi ainakin toistaiseksi sen alkuperäisen lanka-arkun vierestä. Sitä pääsee hyvin penkomaan sohvalla istuskellen.

--

I was googling a former colleague in order to get in touch with her and came across some things she was selling. I ended up not only with her phone number but also with this lovely old chest.

I needed some more storage space for my wool as the little person is becoming interested in them, too. A few things went straight in. And there will be more, once I get around to doing a bit of an inventory in my other wool chest.

Perhaps I will have some space for more?

Ruusurasia

2012-01-13T12:58:00.004+02:00

Tämä joululahja pääsi heti käyttöön! Langat ovat taas huomattavasti paremmassa järjestyksessä ja sekaan mahtuu vielä uusia tulokkaitakin. Voikohan peltirasioita koskaan olla liika?

Ahvenanmaalainen pannukakku

2012-01-12T11:30:00.000+02:00

Meillä on rappukäytävässä lehtikierrätys. Muutama vuosi sitten joku oli jättänyt alaoven sisäpuolelle sellaisen kerroskärryn, joka 80-luvulla löytyi varmasti jokaisesta kodista. Siihen saa jättää itselleen tarpeettomat lehdet. Ja joskus siinä on kirjoja ja videokasettejakin nähty. Mainio idea. Nappaan siitä silloin tällöin naistenlehtiä vessalukemiseksi (kyllä, se on suuri paheeni).

Välipäivinä käteen sattui viimevuotinen Kodin kuvalehti. Vai oliko se Liisa, jonka käteen se sattui. No, lueskelin sitä kumminkin parvekkeella pikkutyyppiä nukuttaessani ja törmäsin ahvenaanmaan pannukakkuun. Ymmärsin, että nyt jos koskaan olisi hetki kokeilla tätä klassikkoa, kun jääkaapin perällä lojui vielä tarpeeton punainen maito ihan avaamattomana.

Tämän voi tarjoilla hillon ja kermavaahdon kanssa, mutta mussuttelin sitä mieluusti ihan sellaisenaan. Tämä taitaa päästä meidän vakiherkkuihimme, koska Jonin ensimmäinen kommentti oli: "En ole eläissäni saanut näin hyvää pannaria!"

Yhteen pellilliseen tarvitaan

Mannapuuroa
5 dl punaista maitoa
3/4 dl mannasuurimoja

Pannariainekset
4 munaa
1 1/2 dl sokeria
5 dl punaista maitoa
2 dl venhäjauhoja
2 tl vaniljasokeria
1/2 tl kardemummaa
1/2 tl suolaa

Kuumenna maito kattilassa. Lisää mannasuurimot koko ajan sekoittaen. Kypsennä n. 5 minuuttia välillä sekoittaen. Nosta jäähtymään.

Lämmitä uuni 225 asteeseen. Vatkaa munat ja sokeri. Lisää joukkoon jäähtynyt puuro ja muut ainekset. Sekoita ja kaada leivinpaperilla päälystetylle uunipellille. Paista uunin keskitasolla puolisen tuntia.

--

I have to translate this recipe as the Åland pancake is such a Nordic classic and maybe some of you in the Southern hemisphere can find this helpful when craving for that particular whiff of cardamom. This is a yummy desert and quicker than cinnamon buns. Plus it makes your kitchen smell looovely!

The pancake also makes a great snack, hot or cold.

What you need is

Porridge
5 dl whole fat milk
3/4 dl semolina

Other stuff
4 eggs
1 1/2 dl sugar
5 dl whole fat milk
2 dl plain flour
2 tsp vanilla sugar
1/2 tsp ground cardamom
1/2 tsp salt

Make the porrigde first. Heat milk in a pot and add the semolina to the hot milk stirring constantly. Allow to cook for about 5 minutes stirring occasionally. Let the porrigde cool.

Heat oven to 225 C. Mix the eggs nd sugar in a bowl. Add the cooled porridge and other ingredients. Cover a baking tray with baking paper and pour the dough onto it. Cook in the middle of the oven for about 30 minutes.

Serve with double cream and berries or just as such.

Kurpitsa-vuohenjuustolasagne

2012-01-11T10:49:00.007+02:00

Välipäivinä löysimme Liisan kanssa kaupasta myskikurpitsan ja muistimme Glorian ruoka ja viini -lehden (7/2011) lasagnen. Kurpitsa on meidän molempien suurta herkkua ja kun sellainen tuli vastaan, ei meillä ollut muuta vaihtoehtoa, kuin pyytää Jonia lähettämään meille kuva reseptistä kauppaan.

Ohjeessa oli yllättävän paljon raaka-aineita ja päätimme hieman karsia niitä, koska halusimme lasagnesta nimenomaan kurpitsaista. Alkuperäisessä ohjeessa tomaattikastikkeeseen lisätään aurinkokuivattuja tomaatteja ja kalamataoliiveja. Me jätimme ne pois ja purkkitomaattien sijaan teimme kastikkeen tuoreista tomaateista.

Tämän valmistamisessa vierähtää reilu tunti, mutta jos aika on kortilla ja innostuu suunnittelemaan elämäänsä eteenpäin, voi kasvikset paahtaa valmiiksi jo edellisenä päivänä ja soosinkin tehdä etukäteen. Silloin tämä käy melkein pikaruuasta!

Söimme lasagnen syvien nautinnonhuokausten saattelemina.

Tarvitaan

Kasviksia:

1 kg myskikurpitsaa

2 porkkanaa

2 paprikaa

5 valkosipulinkynttä

1 punasipuli

1/2 dl oliiviöljyä

3-4 rosmariininoksaa

1 tl suolaa

mustapippuria

tomaattikastikeainekset:

900 g tuoreita tomaatteja pilkottuna

sokeria

suolaa

mustapippuria

tuoreyrttejä (meillä oli rosmariinia ja timjamia)

tilpehöörit:

250 g vuohenjuustoa

täysjyvälasagnelevyjä

2 dl parmesania raastettuna

rucolaa tai muuta raikasta vihreää

Lämmitä uuni 200 asteeseen. Kuori ja pilko kurpitsa, porkkanat, sipuli ja valkosipuli ja paloittele paprika. Laita kaikki kasvikset leivinpaperilla vuoratulle uunipellille ja sekoita joukkoon öljy, rosmariininoksat ja mausteet. Kypsennä uunin keskiosassa n. 30 minuuttia. Kääntele kasviksia kerran kypsennyksen aikana.

Sillä aikaa, kun kasvikset paahtuvat, valmista kastike. Laita pilkotut tomaatit kattilaan ja kuumenna kiehuviksi. Anna porista kannen alla noin puoli tuntia. Mausta sokerilla, suolalla ja pippurilla oman maun mukaan. Lisää yrtit mukaan loppuvaiheessa.

Aloita lasagnen kokoaminen pienellä määrällä tomaattikastiketta ja vuohenjuustomurusilla. Päälle lasagnelevyjä ja siiden päälle kasviksia ja taas soosi ja juusto. Jatka niin monta kertaa, kuin täytteitä riittää ja vuokaan mahtuu. Me tykkäämme sellaisesta, jossa kerrokset ovat paksuja ja niitä on vain pari. Säästä päällimmäisen lasagnelevykerroksen päälle vähän kastiketta ja vuohenjuustoa ja ripottele pintaan vielä parmesaani.

Kypsennä uunin keskitasolla puolisen tuntia. Tarjoile rucolan tai vihreän salaatin kanssa.

Keisarinnan uudet vaatteet

2012-01-09T22:33:00.001+02:00

Ostin keväällä kirpulta tuolin. En suinkaan löytänyt sitä sattumalta. Sain vinkin työkaveriltani, joka ajatteli, että saattaisin tykätä tuolin tyylistä. Ja minähän tykkäsin tyylistä ja tuolista. Siinä on äärimmäisen hyvä istua ja päätyi siksi kodin työtuoliksi. Ainoa asia mikä tuolissa harmitti alusta lähtien oli kankaan väri. Oranssi, lempiväri kahdeksankymmentäluvulla, ei enää. Kangas oli hyvässä kuosissa, eikä siinä ole kunnantalohenkisyyden lisäksi tupakin hajua, mutta sai luvan uusiutua...

...pistin tuolin niin palasiksi kuin keksin pistää ja ajattelin, että eipä tässä nokka kauan tuhise kun päällystän sen uudelleen. Kaikki kunnia entisöijille ja verhoilijoille. Kärsivällisyys on hyve, jota meillä kaikilla ei ole. Meni Loppiainen askarrellessa ja taisi siinä parit naulatkin lentää ennen kuin tuoli oli valmis. Lopputulos on kuitenkin hieno, nyt siinä kehtaa istua ja sopii paremmin sisustukseenkin!

Parasta viime viikolla

2012-01-09T19:04:00.003+02:00

Laura:

Tällä viikolla on roudattu, maalattu, ripustettu, valaistu, siivottu ja jännitetty. Väsytty, nukuttu huonosti, kiukuteltukin vähän. Vietetty avajaisia ja otettu vastaan vieraita. Opeteltu uutta uraa kuukaudeksi.

Onneksi meillä on mainio tiimi. Yhdessä tekeminen on parasta!

Ja erityismaininnan ansaitsee myös Päivin ja Caitsun tekemä erinomainen pizza!

Thaimaalainen nuudelisalaatti

2012-01-07T18:28:00.002+02:00

Viime päivien haipakassa on ruuanlaitto jäänyt ihan kokonaan. Onneksi sentään välipäivinä ehdittiin Liisan kanssa kokeilla paria uutta herkullista reseptiä.

Olen joskus kauan sitten saanut australialaisen ystävän tekemää aivan taivaallista nuudelisalaattia. Siinä nuudelit käytettiin raakana ja mukana oli ainakin limeä, paahdettuja pähkinöitä ja punakaalia.

Tämä thaimaalainen nuudelisalaatti on ollut merkattuna Fran Warden Eat Drink Live -kirjassa jo vuosikausia. Siinä nuudelit kypsennetään, mutta lime on tässäkin vahvasti läsnä. Ohje tuli vastaan, kun Liisan kanssa selailimme keittokirjoja uudenvuoden menyytä ideoidessamme.

Muokkasimme alkuperäistä ohjetta hieman. Jätimme pois jauhelihan ja katkarapujauheen, jota emme tähän hätään ehtineet hankkia. Ja pähkinöitä oli pakko saada mukaan. Paahdetut cashewit toimivat hyvin. Ja maapähkinät varmasti olisivat hyviä myös.

Tämä salaatti valmistuu tosi nopeasti ja on ihanan raikasta.

Kaksi reilua annosta syntyy näin:

150 g riisivermisellinuudeleita (eli sellaisia ihan ohuita läpikuultavia)
1 rkl auringonkukkaöljyä
1 punasipuli pilkottuna
3 cm tuoretta inkivääriä raastettuna
1 pieni punainen chili pilkottuna
1 valkosipulin kynsi pilkottuna
n. 400 g kokonaisia katkarapuja kuorittuna
4 kevätsipulin vartta pätkittynä
tuoretta korianteria
1 rkl kalakastiketta
2 limeä, yksi mehuna ja toinen lohkoina
kourallinen paahdettuja cashew-pähkinöitä

Kypsennä nuudelit paketin ohjeen mukaan. Valuta hyvin ja jätä jäähtymään.

Paahda cashew-pähkinät wokissa.

Kuumenna öljy wokissa. Lisää sipuli, inkivääri, valkosipuli ja chili ja kypsennä n. 8 minuttia. Lisää joukkoon katkaravut ja ota pois lämmöltä pian, etteivät ravut sitkisty.

Lisää wokkiin kevätsipuli, korianterin lehdet, limemehu, kalakastike ja valutetut nuudelit. Sekoita ja tarjoile limelohkojen kera. Kalakastiketta voi lisätä valmiiseen ruokaan oman maun mukaan.

Kissat

2012-01-05T12:02:00.002+02:00

Joululahjat on toimitettu perille ja nyt niitä voi siis vihdoin esitellä täällä blogissakin. Idea kissoihin löytyi jo useampi vuosi sitten Airstream-asuntovaunusta Isle of Wightilta. Se kissa oli tehty vanhasta pyyhkeestä ja katsoi kieroon. Mutta niin sympaattinen kaveri se joka tapauksessa oli, että muodot piti kopioida kaavaksi.

Nämä kissat syntyivat ystävältä saadusta Marimekon Kanteleen kutsu kangaspalasta ja alunperin sohvatyynyn taustaksi ostetusta kellertävästä vakosametista.

Kissat pääsivät kolmen kiltin pikkutytön hoidettaviksi. Taidan vielä tehdä neljännenkin omaksi kotikissakseni.

Taidetalkoissa

2012-01-03T14:54:00.020+02:00

Meillä jäi joulukortit taas kerran lähettämättä. Mutta postituspaja meillä oli silti.

Klasun näyttelyä pistetään parhaillaan pystyyn kovaa vauhtia. Maalauksia niitataan takaisin pinkopuihin, kun suurimmat piti purkaa, että saatiin ovesta sisään. Samaan aikaan maalataan seiniä, kun olivat kovin kolhiintuneet. Ripustus etenee sitä tahtia kun seinät kuivuvat.

Huomisia avajaisia varten pitää vielä tehdä yhtä sun toista. Onneksi meillä on loistava talkooporukka.

Jos olet huomenillalla Turussa, tulee mukaan avajaisiin! Osoite on Läntinen Rantakatu 3 ja olemme siellä klo 18-20.

--

We sent no Christmas cards this year. Instead we mailed a few hundred invitations.

At the moment we are setting up Klasu's exhibitiong here in Turku. There's a lot to do but we have a great team!

Elämää ilman sähköä

2012-01-02T13:11:00.002+02:00

Saavuimme torstaina mökille ruokakassien, villapaitojen ja vesitonkkien kanssa varautuneina siihen, että sähköä ei saada ennen pyhiä. Takit päällä pistelimme jääkylmää sashimia kynttilänvalossa ja suunnittelimme siskonpetiä takan ääreen.

Kylmä oli, mutta myös kovin tunnelmallista. Olimme innoissamme, että kaikilla oli oma otsalamppu, jonka valossa näkisi vaikka kutoa tarpeen mukaan. Ehkä makoilisimme pimeässä ja kertoisimme tarinoita, niinkuin ennen vanhaan.

Ja eipä aikaakaan, kun sähköt tulivat takaisin. Hetken aikaa harmitti.

--

We arrived at the cottage on Thursday prepared for no power. It was cold but cosy. We had ice cold sashimi in candle light and planned to sleep by the fire.

And then the lights came on. For a while we felt sorry.

Vuodenvaihteessa

2012-01-01T20:10:00.001+02:00

...varauduttiin elämään ilman sähköä.
...lämmitettiin takkaa ja puuhellaa.
...oltiin hyvässä seurassa ja syötiin hyvin.
...nautittiin hiljaisuudesta.
...käytiin vuoden viimeisillä suppilovahveroilla.
...saunottiin pitkään ja hartaasti.
...kilisteltiin kutimia paljon ja vähän laseja.

--

On the last days of 2011 we ate well, enjoyed the silence, surveyed storm damage, picked mushrooms (first time ever in December), had long saunas, knitted and made a few toasts. It was a very good year!

Joulutunnelmia Hamarista

2011-12-28T21:01:00.001+02:00

Kuusi oli tänä jouluna katossa pentuja paossa. Pöytä koreana ja sukua koolla. Illan päätteeksi lähetimme lyhdyn kirkkalle tähtitaivaalle.

Tapaninpäivänä seisoimme pellolla ja katsoimme, kuinka puita kaatui.

Nyt jatkamme lomailua ja jännäämme saammeko uudeksi vuodeksi mökille sähkön ja veden takaisin.

--

We had a lovely family Christmas at Hamari. Because of the young ones, our Christmas tree was two big branches hung on the ceiling.

On Boxing day we had a big storm. I stood on a field with the dog and watched trees falling in the forest. I never thought I would see something like that.

Ruskean sävyjä

2011-12-23T16:15:00.000+02:00

Ystävän synttäreiden ja joululoman kunniaksi leivoin töihin italialaisen pähkinäkakun. Raaka-aineiden värit ja tuoksut olivat huimaavat! Tähän kakkuun pätee sama sääntö kuin hyviin juustoihinkin, mitä rumempi, sitä parempi - n a m .

Nautinnnollista joulua!

Nauhatarpeita

2011-12-22T14:42:00.002+02:00

Joululahjapajalla tarvittiin lisää tarvikkeita. Täydensin varastojani niin VV Rouleauxin nauhaparatiisissa kuin Brixtonin markkinoillakin. Kyllä nyt taas kelpaa ommella!

Villapaidasta tuli totta!

2011-12-21T19:40:00.000+02:00

Voi sitä onnetonta, joka sai vihdoin villapaidan ylleen...ei kuulu kissalle vaatteet ei, mutta kun pitäisi matkustaa ja vähän kylmempiin oloihin. Tarvitseehan neiti matkavaatteen, että pysyy lämpimänä. Päädyin surffailun jälkeen tällaiseen ohjeeseen. Katti vaan on sen verran pieni, että jouduin samantien kavennushommiin. Villapaitaan haettiin freddie crugermaisuutta ja siinä onnistuttiin!

Saksanpähkinä-sinihomejuustopasta

2011-12-21T11:08:00.052+02:00

Olen kärsinyt jo jonkin aikaa ruokakriisistä. En kerta kaikkiaan keksi, mitä haluaisin syödä. En, vaikka ruuanlaitto on ihanaa ja olen mielestäni ollut ihan kekseliäs ruuanlaittaja. Jokin aika sitten päätin, että heti kun aikaa on, nappaan hyllystä yhden monista pitkään lukemattomina seisseistä keittokirjoistani ja valitsen ohjeen, jota en ole ennen kokeillut ja marssin kauppaan.

Tartuin Donna Hayn Food Fastiin, kun tiesin, että aika on kumminkin taas kortilla. Menin kauppaan kahden ohjeen kanssa ja ostin ainekset siihen, kumpaan oli paremman näköisiä aineksia saatavilla.

Syntyi saksanpähkinä-sinihomejuustopasta, jota muokkasin hieman raikkaammaksi lisäämällä alkuperäiseen ohjeeseen päärynää ja kotoa löytyneen puolikkaan avokadon. Tämä toimii kyllä mainiosti ilman sitä avokadoakin. Homejuustona kokeilin sekä Auraa että luomu-gorgonzolaa. Yllätyksekseni Aura toimi tässä erinomaisesti.

En ole mikään saksanpähkinöiden suuri ystävä, mutta pannulla pyöräyttäminen teki niistä paljon vähemmän kitkeriä, joten ne saattavat esiintyä meidän keittiössä useamminkin. Alkuperäisessä ohjeessa käytetyn siiderietikan korvasin paremman puutteessa omenaviinietikalla.

Ja jos katsot kuvia tarkkaan, voit nähdä pienen rucola-rosvon itse teossa.

Kahdelle tarvitaan

n. 250 g pastaa (käytin täysjyvä tagliatellea)
n. 100 g sinihomejuustoa viipaloituna
rucolaa
1 päärynä pilkottuna
(avokadoa)
iso kourallinen saksanpähkinöitä
voita
omenaviinietikkaa
pippuria
(suolaa)

Keitä pasta runsaassa vedessä. Pilko päärynä, viipaloi sinihomejuusto ja huuhtele rucola. Sulata pannulla voi ja lämmitä pähkinöitä pannulla pari minuuttia tai kunnes alkavat tuoksua. Lorauta pannuun reilu ruokalusikallinen omenaviinietikkaa, kun pasta on kypsynyt. Jos etikan lorauttaa liian aikaisin, se ehtii haihtua. Tarkoitus olisi siis, että etikkaa jää saksanpähkinöiden kanssa pastan pinnalle kaadettavaksi. Jos etikka ehtii haihtua, ei hätää, voit aina lorauttaa hieman lisää pannulle.

Annostele valutettu pasta lautasille ja kasaa sen päälle päärynä, (avokado) ja juustoviipaleet. Kaada päälle pähkinät ja etikkaliemi. Rouhaise pinnalle mustapippuria. Mausta suolalla tarpeen mukaan.

Viinimarjapastilleja

2011-12-20T14:30:00.000+02:00

Taloa tyhjentäessä romun seasta löytyi aarteitakin. Ainakin minun mielestäni! Pastillirasia on nähnyt parempiakin päiviä ja lojui unohdettuna vajan perukoilla. Nyt rasia on kunniapaikalla ompelupöydälläni ja ruosteisten naulojen sijasta rasiassa on neuloja.

Parasta viime viikolla

2011-12-19T20:21:00.002+02:00

Liisa:

Olen pessyt, pyyhkinyt ja kuurannut niin, että koko vartaloa sattuu! Myyty talo on nyt siisti, mutta oma koti on aivan kaaoksessa. Tavaraa oli ennen jo riittämiin, mutta nyt sitä on vähän enemmänkin. Onneksi joululomaan ei ole enää pitkä aika! Tammikuussa on toivottavasti hyvää aikaa selvittää tämä sotku.

Laura:

Meillä oli viime viikolla pitkästä aikaa rauhallisia kotihetkiä. Pikkutyyppi on viihtynyt itsekseen lattialla ja olen ehtinyt viimeistellä yhtä villatakkia ja tehdä ruokaa. Jonin fudgetehdas on myös pyörinyt muutamana aamuna ja iltana. Kyllä kotona on kivaa!

Ja mahtavan leppoisaa oli myös kylässä Päivillä lauantaina.

Taitelijan elämää

2011-12-14T10:50:00.002+02:00

Jos olisi taiteilija, pitäisi osata elää kauhean pitkällä tähtäimellä. Saisi paikan galleriasta puolentoista vuoden päähän. Sitten kuukausikaupalla valmistelisi yhtä näyttelyä. Itsekritiikin säilä viuhuisi sitä tiukemmin, mitä lähemmäs avajaisia tultaisiin.

Ja sitten voisi käydä niin, että kaksi kuukautta ennen avajaisia saisi lukea lehdestä, että galleristi on tekemässä oharit. Ei olisi muistanut ilmoittaa, että meinaa laittaa lapun luukulle. Se ottaisi hieman aivoon, kun melkein koko näyttely olisi jo maalattu valmiiksi.

Klasulle kävi niin.

Ja sen seurauksena meillä on nyt vähän haipakkaa, kun Klasu päätti pistää näyttelyn pystyyn omin voimin. Nyt meillä yksi viimeistelee taulujaan, toinen rakentaa mainoskylttejä, penkkejä ja pöytiä, kolmas yrittää auttaa markkinoinnissa.

Mutta hei, eläkää tekin sen verran pitkällä tähtäimellä, että laittakaa kalenteriin 4.1.2012 klo 18. Silloin juhlitaan avajaisia osoitteessa Läntinen Rantakatu 3, Turku. Tervetuloa mukaan!

--

A few weeks ago Klasu found out that the gallery in which he was meant to exhibit his work in January was closing down at the end of the year. They had just not had time to let him know. Now he's putting the exhibition on himself which is keeping us all busy. Klasu is finishing his paintings, Joni is making benches and tables for the gallery and I am trying to come up with a marketing strategy.

If you happen to be in Turku on January 4, come join us at the opening at Läntinen Rantakatu at 6 pm!

Parasta viime viikolla

2011-12-13T14:56:00.001+02:00

Laura:

Vihdoin saatiin sitä lunta! Turussa se suli saman tien, mutta maalla on maa valkoinen. Heti on niin paljon valoisampaa.

Ja ymmärsin, että joulu on melkein ovella. Tänä vuonna en ole hössöttänyrt. Enkä hössötä. Minä opettelen nautiskelemaan.

Tässä kohtaa minut tuntevat saattavat hörähtää hieman. Mutta minulla on kunniallinen tavoite.

I have made a deal with myself to not fuss about Christmas. I have succeeded so far!

And I'm really looking forward to hosting a bit of family at the farm on Christmas Eve. Everyone is bringing a dish or two and this way we will all have a little bit less to do.

Pieni joulupaja

2011-12-10T12:15:00.001+02:00

Keittiön pöydällä oli pikkutyypin päiväunien aikana joulupaja. Innostuin jo alkuvuodesta tekemään savitöissä pitsisydämiä ja -tähtiä ja sain viimein niihin nauhat kiinnitettyä. Nyt on valmiina laatikollinen joulukoristeita ja pakettikortteja.

The kitchen table turned into a Christmas workshop while I finally found time to attach ribbon on the hearts and stars I made in pottery earlier this year. I now have a little tin full of ornaments to give at Christmas!

Kolmin vielä kaunihimpi!

2011-12-09T16:14:00.001+02:00

Olemme Liisan kanssa saaneet uuden kämppiksen!

Pyysimme Päivin mukaan tänne virtuaaliseen kimppakämppäämme, kun kaipasimme mukaan kolmannen innokkaan näpertäjän. Pari päivää sitten saimme jo esimakua Päivin puuhista. Ja on Päivi ollut mukana menossa monta kertaa ennenkin, ainakin patikkaretkellä, juhlahumussa ja valjakkotreenissä.

Meillä oli joskus pieni ompeluseurakin, mutta aika nopeasti huomasimme, että eihän me ehditty koskaan ottaa niitä kutimia kassista, kun oli niin paljon juteltavaa.

Päivin asettuessa taloksi jatkamme myös blogin remonttia.

Tervetuloa mukaan, Päivi!

--

Liisa and I have got a new virtual flatmate! We asked Päivi to join our blog as we wanted the company of a fellow crafter. She's already showed us a little bit of what she's been working on here. We look forward to seeing more!

Welcome, Päivi!

Sitrusriisipuuro

2011-12-08T16:44:00.004+02:00

Intialaisesta riisivanukkaasta innostuneena kokeilin tällä kertaa meksikolaista, limetin- ja sitruunankuorella maustettua riisipuuroa kanelisen ja rusinaisen kinuskikastikkeen kanssa. Ihanan jouluista ja maistui niin jälkkäriksi kuin aamiaiseksikin!

Puuro:

200 gr puuroriisiä

1 sitruunan kuori

1 limetin kuori

1 l täysmaitoa

100 gr sokeria

Kinuskikastike:

kourallinen rusinoita

1 kanelitanko

100 gr muscavadosokeria

3 rkl kermaa

Kiehauta riisi ja hienonnetut limetin- ja sitruunankuoret puolessa litrassa vettä ja anna hautua kannen alla noin 15 minuttia, kunnes vettä ei juurikaan ole enää jäljellä. Lisää maito ja sokeri ja jatka hauduttamista aina välillä sekoittaen vielä noin 25 minuuttia kunnes riisi on kypsää.

Sulata sokeri desissä vettä ja lisää kanelitanko ja rusinat. Anna kiehua noin minuutin verran ja lisää kerma.

Tarjoile huoneenlämpöisenä.

Alkuperäinen resepti on BBC:n Good Food sivustolta.

Uusi tyyppi

2011-12-07T20:19:00.002+02:00

Olen siirtänyt ensimmäistä postausta jo riittävän pitkään. Olen odottanut koska tulee se seuraava kiinnostava projekti, jonka haluaisin näyttää. Kunnes tänään heräsin siihen, että on ehkä parempi aloittaa juuri tästä hetkestä, kun erinäiset työt alkavat saada lihaa ympärilleen. Vajaan viikon päästä nämä työt roikkuvat Outolinnun seinillä, valmiina.

Seuraava näytön paikka lienee kun Kifu saa villapuseron ylleen...

Ja nyt annan puheenvuoron Lauralle (hän lupasi esitellä minut) ihan virallisesti :)

Hiutale kerrallaan

2011-12-07T14:19:00.003+02:00

Meillä oli tänään aamupäivällä tällasista! Kärhö ja mustaviinimarja poseerasivat.

Ja nyt tulee lunta. Pitelen peukkuja, että ei muuttuisi rännäksi vaan saisimme pitää tämän valon!

--

A couple of shots from this morning. Amazing light and gorgeous frost.

I so wish it would stay!

Pitsilumitähtiä

2011-12-05T16:30:00.013+02:00

Inspiroiduin Herkun ja Koukun joulukalenterista niin, että nyt meilläkin on makuuhuoneen ikkunassa pitsilumitähtiä! Nopeatekoisia ja laatikon kätköissä useamman vuoden piilotelleet pikkuliinat pääsivät vihdoin esille.

Parasta tällä viikolla

2011-12-04T23:26:00.001+02:00

Laura:

Lauantaina herättiin kuuraan ja aurinkoon. Käytiin kylätalolla myyjäisissä ja ostettiin jouluksi laatikoita sekä ihan taivaallinen piimäjuusto, joka oli tehty ihan oikeaan maitoon, ei mihinkään kaupan tavaraan. Se suli kielen päällä.

Käveltiin kotiin samaa matkaa naapurintyttöjen ja Pilkun ja Sämpyn kanssa.

Liisa:

Uskomatonta miten paljon yhdessä vapaapäivässä voikaan saada aikaan! Vietän harvemmin vapaapäiviä ihan vain kotosalla ja että olikin mukavaa. Ja kun ne hommat joihin lauantai yleensä kuluu olikin tehty jo perjantaina, niin viikonloppuna oli aikaa ripustaa joulukoristeita ja nautiskella vasta siivotusta kodista.

Meksikolaiset chilit

2011-12-03T10:54:00.001+02:00

Hedelmäiset cascabelit, tuliset habanerot, savuiset chipotlet ja mahtavat anchot valmistautumassa useamman tunnin chili con carne operaation. Taivaallisen chilin resepti on Hollow Legs blogista ja sitä on testattu jo pariinkiin otteeseen. Toivottavasti illan vieraat pitävät myös tulisesta ruuasta!

Omena-bostonkakkua

2011-11-26T15:50:00.004+02:00

En ole koskaan ennen tainnut edes maistaa bostonkakkua, mutta muutama viikko sitten heräsin kyseinen leipomus mielessäni. Unelmieni pullassa oli vielä omenahilloakin. Pakkasessa oli onneksi sopivasti ylivuotista omenahilloa. Pulla oli niin hyvää, että sitä on leivottu jo toisenkin kerran!

Ohje on Hesarista ja ainoa muutokseni reseptiin taisi olla hyppysellinen enemmän kardemummaa. Nam!

Pikkutyypin rattaat

2011-11-24T15:33:00.005+02:00

Tämä oli todellinen väsytysvoitto. Olemme yrittäneet ostaa näitä kaunottaria viime keväästä asti, mutta ne ovat olleet kirpparilla asiakaskäytössä eivätkä myynnissä. Olemme säännöllisesti kyselleet joko ne olisivat myynnissä. Eivät ne nytkään oikeastaan olleet. Mutta saimme me kuitenkin ostaa.

Pikkutyyppi alkaa olla sen verran kasvanut, että rattaita tarvitaan pian. Toisin kuin modernimmat rattaat, nämä mahtuvat 50-lukuisen kotitalomme pikkuruiseen hissiin. Ja sen verran kevyetkin ovat, että jaksan kaapata ne kainaloon pakollisissa rappusissa.

Päällisten kohtalo on vielä ratkaisematta. Mintunvihreä ei ehkä ole se juttu kuitenkaan. Enkä ole tuosta röyhelöstäkään ihan varma. Tekisi mieli tummanvihreää vakosamettia.

Intialaiset riisivanukkaat

2011-11-23T22:13:00.007+02:00

Suomessa lomalla nautitun taivaallisen laksa-illallisen jälkeen herkuttelimme amritsarilaisella riisivanukkaalla. Himoni kardemummaan voimistui entisestään taannoisella Malesian matkalla ja tässä reseptissä ei kardemumman määrässä kainostella.

1 l täysmaitoa

1 1/2 dl pitkäjyväistä riisiä

1 dl sokeria

15-20 kokonaista kardemumman siemenkotaa

2 rkl vaaleita rusinoita

1 rkl ruusuvettä

1 dl rouhittuja pistaasipähkinöitä

karkeaksi jauhettua kardemummaa

Kiehauta maito ja lisää riisi. Anna kiehua miedollä lämmöllä jatkuvasti sekoittaen kunnes riisi on lähes kypsää. Lisää sokeri, kokonaiset kardemummat ja rusinat. Anna vanukkaan kiehua hiljalleen vielä muutama minuutti. Lisää ruusuvesi ja anna vanukkaan jäähtyä. Tarjoile jääkaappikylmänä rouhittujen pistaasipähkinöiden ja kardemumman kanssa.

Ohje on alunperin Anna ja Fanny Bergenströmin Makuja ja tuoksuja pähkinäpuun alla kirjasta.

Uunituoreita

2011-11-22T15:23:00.003+02:00

Olen syksyn aikana ehtinyt dreijaamaan vähän harvakseltaan. Ehkä ihan hyvä niin. Olen ollut viime vuosina välillä vähän turhankin tuottelias.

Ensimmäiset kipot tulivat juuri lasituksesta. Tartuin tällä kertaa pelkkään Marrun vihreään. Olen oikein tyytyväinen tulokseen, vaikka ulkopintojen lasitus jäikin hieman hailakaksi. Tässä lasitteessa on jotain kovin herkkää ja kaunista. Se pukee erityisen hyvin näitä astioita, joista dreijasin niin ohuita kuin vaan suinkin sain.

Pienen kipon alareunaan oli tullut jostain kuparioksidia. Siitä tuli heti erityinen suosikki.

Parasta viime viikolla

2011-11-21T20:53:00.001+02:00

Laura:

Liisa kävi pikavisiitillä. Ehdittiin silti muun muassa piipahtaa kaupungilla, syödä hyvin kolmesti, suunnitella blogin tulevaisuutta ja kiertää iso kirpputori. Kyllä oli kivaa.

Sunnuntaina oltiin pitkästä aikaa sunnuntaikävelyllä. Oli ihana kirpeä pakkaspäivä ja jokirannassa tuntui, kuin olisi ulkomailla. Lammas- ja vuohimarkkinoilla hiplasin lankoja ja rapsutin unelmieni koiraa.

Hei, meillä rempataan!

2011-11-20T20:47:00.000+02:00

Opettelemme isompien kuvien laittamista.
Päivitämme ulkoasua myös, kunhan opimme.

Pahoittelemme häiriötä ja keskeneräisyyttä!

Kukaan ei ollut kotona

2011-11-20T20:43:00.003+02:00

Puunkoloon johti simpukoilla päällystetty polku. En saanut selvää, mitä postilaatikon kannessa luki. Lienee jonkun lukutoukan koti.

Joko?

2011-11-19T14:09:00.010+02:00

Jo!

Ensimerkkejä

2011-11-17T14:11:00.004+02:00

Vihdoin alkaa näyttää siltä, että se talvi vielä tulee. Eipä sillä, etteikö tällainen lauha syksy olisi oikein mukava. Mutta aikansa kutakin.

Sitä olen miettinyt, että mitenköhän kasvit talvehtivat tulevana talvena. Meillä ainakin viinimarjapensaissa on jo silmut. Taitavat olla vähän sekaisin.

Kirpparikummajainen

2011-11-16T16:16:00.002+02:00

Mikäköhän ihme tämä oikein on? Vähän niin kuin kimonon vyö, mutta tuo ruusuke ja satiinipallo hämmentävät. Mutta ostettavahan se oli kun halvalla sai. Kangas toivottavasti pääsee uusiokäyttöön hyvinkin pian!

Sunnuntaiaamun kirpparisaalis

2011-11-15T11:51:00.001+02:00

Kaksi venäläistä kuppia. Vasta kotona huomasin, että tuossa kukkakupissa on iso pore. Sen siitä saa, kun käy hämyisilla autotallikirppiksillä. Nätti se on kumminkin. Koitan olla sitä sen enempää harmittelematta.

Valokuvakehyksiä. Näitä meillä piisaa. Haaveilen valokuvaseinästä Hamariin.

Joulukuusen kynttilöitä nätissä rasiassa. Vedän näitä jostain syystä nyt puoleeni. Tämä on jo kolmas rasia parin viikon sisään.

En tiedä uskallanko koskaan polttaa kuusessa oikeita kynttilöitä, kun minulla on se palonpelko. Olen kuulemma edellisessä elämässäni saattanut kuolla tulipalossa. Mutta olen henkisesti valmistanut itseäni siihen, että joulupöytään voisi tuoda pienen kuusen ja siihen sytyttää kynttilät. Ehkä.

Parasta viime viikolla

2011-11-14T21:05:00.000+02:00

Laura:

Huhhuh, mitä viikkoja takana. Nyt pitäisi alkaa helpottaa.

Mutta ehdin kuitenkin kutoa pikkutyypin villatakin palaset valmiiksi. Ja miettiä omiani ja tehdä kotitehtävänä nopean kollaasin asioista, jotka tuntuvat juuri nyt hyvältä silmälle ja mielelle.

Viikko toi myös helpottavan uutisen. Sellaisen, jonka kuullessaan tuntuu, kuin taakka putoaisi harteilta ja askel muuttuu hetkessä keveämmäksi.

Liisa:

Olen suorastaan etuajassa. Päivä ompelukoneen seurassa ja joululahjat ovat jo aika hyvällä mallilla!

Kuala Lumpur 3 - ruoka

2011-11-12T12:30:00.000+02:00

naan-leipää ja makeaa teetä
curry laksaa
kasviscurryja banaaninlehdeltä
hedelmäaamiainen kotioloissa

Kuala Lumpur 2

2011-11-11T15:38:00.001+02:00

Marraskuun alun ihme

2011-11-10T11:51:00.002+02:00

Nypin viimeiset sipulipienokaiset ylös kasvatuslaatikoista. En ehtinyt niitä keväällä esikasvattaa. Tuollaisia pikkuruisia saa siis aikaan, jos sipulin kylvää suoraan maahan.

Sitruunaruoho rehottaa. Olen usein ohikulkiessani nyhtänyt siitä varren ja nuuskutellut sen huumaavaa tuoksua. Nyt siirsin pehkon kasvihuoneeseen odottamaan, että keksin mitä sille teen.

Luin vanhoja blogijuttuja ja huomasin, että viime vuonna ollaan syyskuun lopulla tehty sellaisia pihahommia, joita tehtiin Hamarissa nyt. Ihmeellinen syksy. Suppilovahveroitakin on vielä vaikka kuinka paljon.

Kuala Lumpur 1 - Chinatown

2011-11-09T17:45:00.000+02:00

Tyylikäs matkailija

2011-11-07T20:03:00.004+02:00

Takana ihana loma. Edessä paluu arkeen. Tänään olen ollut ajatuksissani puoliksi vielä maapallon toisella puolella, puolinukuksissa ja kylmissäni.

Ystävän mielestä lentosukka-varvastossu yhdistelmäni sai minut näyttämään sairaalasta karanneelta. Minä sen sijaan keskityin ihastelmaan vasta lakattuja ja hoidettuja varpaitani.

Ruokahamsterin kukkakaalikeitto

2011-11-03T17:35:00.005+02:00

Äitiyden mukana on tullut useita yllättäviä asioita. Yksi parhaista on lastenvaunut ja erityisesti niiden tavarankuljetuskapasiteetti.

Tykkään käydä torilla ruokaostoksilla. Vähän ennen sulkemisaikaa tavaraa sullotaan euron pusseihin. Sillä on mielenkiintoinen psykologinen vaikutus. Olen alkanut kahmia euron pusseja mukaani vaunujen täydeltä.

Viimeksi mukaan tarttui noin 7 pussia vihanneksia ja hedelmiä, jotka sain juuri ja juuri sullottua vaunujen alle koriin ja aisoista killumaan. Täyteen ladattu kori romahti muutama kortteli kodista. Mutta eipä ole juuri tilanteita, joita ei pienen kiroilun kanssa saisi korjattua. Onneksi yläkerran nuormies sattui alaovelle samaan aikaan, niin säästyi muutama voimasana loppumetreillä.

Kotona on sitten jännää kaivella pussukoita esiin ja miettiä mitä kaikkea kivaa tekee kuudella paprikalla, seitsemällä päärynällä, säkillisellä ruusukaalia, isolla pussillisella sipuleja, valtaisalla kukkakaalilla ja niin edelleen.

No, sipuleista ja kukkakaalista tuli keitto. Kermaa ja Aura-juustoa piti kipaista lähikaupasta, mutta muuten tämä syntyi torin ja kaappien antimista:

1 kukkakaali tai puolikas jos on tosi iso
2 sipulia
2 valkosipulinkynttä
nokare voita
n. 1 l laimeaa kasvislientä (itse käytin lampaanlihan höyrytyksestä tullutta lientä. Se on oma tarinansa, mutta olin peijakkaan itsetyytyväinen, kun sille tuli käyttöä)
hyppysellinen lipstikkaa
n. 1 dl kermaa
suolaa
mustapippuria
Aura-juustoa

Pilko kukkakaali, sipuli ja valkosipuli. Sulata voi kattilassa ja kuullota sipuli ja valkosipuli siinä. Lisää kukkakaali ja liemi. Anna kiehua, kunnes kukkakaali on kypsää. Lisää lipstikka ja hurauta keitto sauvavatkaimella soseeksi. Kannattaa jättää vähän sattumia!

Lisää kerma ja suolaa ja mustapippuria maun mukaan. Tarjoa Aura-juustonokareen kera.

Aika on tullut

2011-11-02T17:29:00.006+02:00

Se yllätti minut ihan täydellisesti. Sen ensimmäiset merkit odottivat Pelastusarmeijan kirpputorilla. Enkä pystynyt niitä ohittamaan. Enkä olisi edes halunnut.

Parasta viime viikolla

2011-10-31T19:28:00.000+02:00

Laura:

Yksi ylitse muiden: äiti.

Eipä sitä vielä kolmikymppisenäkään ole liian vanha tarvitsemaan äidin apua. Tällä kerta sain äidin seuraksi, tiskariksi, ruuanlaittajaksi, siivoajaksi, pölyjen pyyhkijäksi, vaipanvaihtajaksi.

Kyllä oli kivaa!

Kiitos, äiti!

Lomalla

2011-10-29T12:28:00.001+03:00

Kyllä tätä onkin taas odotettu! Kiireisen syksyn jälkeen saan vihdoinkin lomailla. Viime kerrasta onkin jo aikaa. Onneksi lomailu on taito, joka ei ihan hetkessä unohdu!

Crostinit

2011-10-28T16:07:00.003+03:00

Hyvää leipää, mozzarellaa, kypsiä viikunoita, parmankinkkua ja yrttejä. Ja päälle vielä kunnon loraus oliiviöljyä ja vähän ehkä balsamiviinietikkaakin. Voisin syödä näitä crostineja vaikka joka päivä!

Läksiäiset kasvihuoneessa

2011-10-27T14:54:00.001+03:00

Nyt on pakko alistua siihen, että kasvihuoneen ensimmäinen kesä on ohi. Kelit ovat sen verran viilenneet, että oli haikein mielin aika suorittaa tyhjennys.

Raakoja tomaatteja jäi kilokaupalla. Chilejä ja paprikoitakin muutama. Saa nähdä kypsyvätkö huoneenlämmössä.

Yrtit jäivät vielä pihalle, mutta keräsin niistä oksia kuivumaan. Mietin, kuskaisinko maustekasvit kaupunkiin parvekkeelle. Siellä on ehkä lämpimämpi. Mintut voisi kyllä istuttaa kukkapenkkiinkin. Ja persiljat. Mutta siellä alkaa olla vähän jo tungosta.

Mutta kasvihuoneessa on nyt ihan valtavasti tilaa. Nyt tilaan aurinkoisia syyspäiviä, että tarkenen viettää teehetkiä lasikaton alla!

Ryytisalvian muuttomatka

2011-10-26T17:20:00.003+03:00

Kylvin keväällä ryytisalviaa yrttilavaan. Olin jo laittamassa lavoja talviteloille, kun päätin yrittää talvettaa salvioita. Kaivoin taimet ylös lavasta.

Tämä kaveri oli painunut naapurin painon alla pitkälleen multaan ja tehnyt varteensa pienenpienet juuret.

Tulin hieman ahneeksi. Halusin tehdä yhdestä kaksi. Taskussa oli puutarhasakset.

Poistin juurien läheltä lehdet.

Tuikkasin oksan omaan ruukkuunsa.

Näin somia!

Sain lopulta pienen korillisen sieviä salviantaimia. Tarkoitukseni oli haudata ruukut talveksi kasvihuoneen penkkiin. Mutta se jäi tekemättä, kun aloin miettiä.

Kun ne kerran povaavat taas kaikkien aikojen talvea, niin mahtaisivatko kestää paremmin kukkapenkissä lumen alla? Vai riittäisikö lehti- ja havupeite kasvihuoneessa?

Lokakuu kukkii vielä

2011-10-25T12:06:00.005+03:00

Puutarhassa on vielä muutamia kukkia jäljellä. Astrantia major, Salvia officinalis, Solidago Canadiensis, Melissa officinalis . Tuttavallisemmin tähtiputkea, salviaa, tarhapiiskua ja sitruunamelissaa. On siellä yksi tertullinen neilikkaruusuakin, mutta sen jätin rauhaan.

Minulle jäävät jostain syystä latinalaiset nimet mieleen. Lieneeköhän samaa syy, jonka vuoksi muistan myös turhien julkkisten nimet. Niin monen, että välillä hävettää ja teeskentelen, etten muista, vaikka nimi tulee mieleen salamana.

Yritin tehdä oikein fiinin kimpun. Aika pian muistin, että se on sellainen taito, johon en vaan yllä. Miten jotkut osaa niin kovin helponnäköisesti pyöräyttää kukat hienoon ojennukseen? Mulla menee hermot ja se ei oikein sovi kukkien kanssa. Onneksi olen tällaisten villien kimppujen ystävä. Tässä tuli bonuksena ihana tuoksu!

Parasta viime viikolla

2011-10-24T18:45:00.001+03:00

Liisa:

Kävin poimimassa omenoita, päärynöitä ja luumuja. Kaivoin lehtien välistä viimeiset kesäkurpitsat ja kiskoin maasta porkkanoita ja punajuuria. Kotiin päästyäni ryhdyin hillonkeittoon!

Laura:

Teimme Mummin kanssa pikkutyypille sukupuuta. Nyt muistan taas omien isoisovanhempieni nimet.

Illansuussa metsä oli kullasta tehty.

Viitta

2011-10-22T11:20:00.001+03:00

Ystävän mielestä minun pitäisi tehdä itselleni kuvan viitta. Näyttää hauskalta kuvan tytöllä, mutta ei ehkä sittenkään minun päälläni. Hauska ja aivan valtavan yksinkertainen idea kuitenkin! Ja väri on aivan mieletön!

Tracy oli törmännyt viittaan Look Book sivustolla.

Tuolikolmikko

2011-10-21T10:55:00.000+03:00

Saimme pienen kokoelman tuoleja. Ovat sellaisia, joista sanotaan, että niissä on potentiaalia.

Hailakan siniharmaa kaipaisi rapsutusta. Ja liimaa ja vähän uusia osiakin.

Valkoinen repsottaa. Eikä tuo kangas muutenkaan tee tuolille oikeutta.

Tämä ruskea on suosikkini. Todellinen kaunotar koukeroineen ja sorvattuine etujalkoineen. Sen kansi on joskus istuttu rikki ja joku nokkela on keksinyt naulata sen päälle palan vesivaneria. On sentään pyöristänyt kulmat.

Kunpa voisinkin kertoa, että tartumme heti toimeen ja korjaamme tuolit. Mutta ei. Nyt ei ole tämän projektin aika. Eli varastoon.

Pois palelemasta

2011-10-19T12:52:00.004+03:00

Enää en voi teeskennellä, että syksy on vasta tuloillaan. Eilen oli aamusta lähtien niin harmaata ja pimeää, että sisäinen kelloni tyyttäsi tyhjää ja päässä humisi.

Onneksi on vielä vähän oman maan antimia. Kurpitsat on nyt kerätty talteen. Lehtikaalistakin taitoin muutamia varsia, vaikka sen pitäisi pikkupakkasista vain parantua.

En tiedä mitä teemme, kun nämä pikkuiset kesäkurpitsat on syöty. Ollaan neljättä kuukautta pistelty omia kesäkurpitsoja poskeen. Kun sato on loppukesän ja syksyn myötä hiljalleen laantunut, ei ole enää ollut kyllästymistä ilmassa ollenkaan. Pikkutyyppikin syö näitä ihan innoissaan.

Aamupäivällä vedin kilarit VR:lle. Niin kovin, että kirjoitin yleisönosastoon, kahteenkin. En ole ikinä ennen tehnyt niin. Olen tainnut tulla sellaiseen täti-ikään, että en kestä röyhkeää kohtelua.

Mutta se on kumma, miten kimpaantuminen jättää jäljen. Olen vieläkin ihan hengästynyt. Monta tuntia sen jälkeen, kun maksoin 10 euroa siitä, että VR:n lippuautomaati ei toiminut, eikä konduktööri suostunut sitä pahoittelemaan muuta kuin pyynnöstä.

Parasta viime viikolla

2011-10-17T21:29:00.001+03:00

Liisa:

Laitoin lämmityksen päälle ja sytytin kynttilät. Mukavaa, että on syksy!

Laura:

Teetä invalideille ja kaffetta kaikille

2011-10-15T10:51:00.000+03:00

Viime viikonloppuna ehdittiin pitkästä aikaa sunnuntaikirppiksille. Kovin harvoin enää pääsee sellaiselle oikealle kirppikselle, jolla saa jutella myyjän kanssa ja tehdä kauppaa. Se on kuitenkin osa parasta kirppismeininkiä, sanoisin.

Parkkihallikirppiksella on aina siellä täällä kovin pimeää. Olin kulkemassa yhden "pimeän" pöydän ohi, mutta pysähdyin kuitenkin ja ehdotin siinä kohdassa myyntipöytäänsä pitäneelle miehelle, että voisi virittää myynnissä olevan pienen pöytälamppunsa viereisen tolpan pistorasiaan ja saada vähän valoa.

Näin tehtiin. Ja hyvä niin. Valkeus tuli ja paljasti pöydältä pari vastustamatonta peltipurkkia.

Lautaspinon pohjalta löytyi myös sinivalkoinen kukkalautanen. Jostain syystä se puhutteli kovasti. Vaikka sinivalkoinen kauteni meni ohi vuosia sitten. Toivon silti, että se ei tee paluuta!

Kuulin myöhemmin tämän rallin ja voi, kuinka se tuo hymyn kasvoille. Tanssin itsekseni pienen tuolitanssin sitä kuunnellessani.

Kalaa ja kesäkurpitsasalaattia

2011-10-14T12:19:00.002+03:00

Syksyn ehdoton suosikkiresepti. Tomaattinen kapris-oliivikastike antaa makua miedommallekin kalalle ja kesäkurpitsasalaatti on kaikessa yksinkertaisuudessaan aivan loistava. Mahtava yhdistelmä!

Kalaa kapris-oliivi tomaattikastikeessa

4 kalafileetä (noin 800 gr kalaa)

1 sitruunan mehu

5 rkl oliiviöljyä

2 hienonnettua valkosipulin kynttä

1 rkl kapriksia

4 sardellia

2 dl valkoviiniä

200 gr kirsikkatomaatteja (halkaistuna, ilman siemeniä)

150 gr oliiveja (ilman kiviä)

kourallinen silputtua persiljaa

hyppysellinen oreganoa

Mustapippuria ja suolaa

Marinoi kalafileitä sitruunamehussa puolisen tuntia ja kuumenna uuni 200 asteeseen. Kypsennä valkosipulia, kapriksia ja sardellifileitä oliiviöljyssä paistinpannulla viitisen minuuttia ja lisää puolet valkoviinistä. Viinin haihduttua lisää tomaatit, pilkotut oliivit ja vähän pippuria ja suolaa. Jatka kypsentämistä kymmenen minuuttia. Lisää persilja, oregano ja loppu valkkari ja sekoita hyvin. Aseta kalafileet kastikkeeseen (nahkapuoli ylöspäin) ja peitä pannu foliolla. Jatka kypsentämistä uunissa kalasta riippuen noin 20-30 minuuttia ja poista folio puolivälissä kypsennysaikaa.

Kesäkurpitsasalaatti

reilu desi oliiviöljyä

4 rkl balsamiviinietikkaa

3 kokonaista valkosipulin kynttä vähän murskattuna

kourallinen tuoretta minttua silputtuna

4 pientä kesäkurpitsaa

2-3 kourallista rukolaa

Sekoita oliiviöljy ja balsamiviinietikka ja lisää valkosipulin kynnet. Viipaloi kesäkurpitsat kuorimapuukolla pitkittäin ohuiksi suikaleiksi ja lisää öljyseokseen. Sekoita hyvin ja anna marinoitua ainakin kymmenen minuuttia. Kun kala on kypsää lisää rukola salaattiin ja tarjoile.

Tässä vielä linkki alkuperäiseen reseptiin, josta tämä ohje on mukailtu.

Ihan nappiin!

2011-10-13T10:12:00.003+03:00

Sain myöhästyneen synttärilahjan. Aivan mainion sellaisen!

Ihan tuli kylmät väreet, kun näin nämä lautaset ja aterimet yhdessä. Ihan kuin olisin yhtäkkiä siirtynyt Mamman ruokapöytään syömään perunoita ja paistettua lihaa ruskean kastikkeen kanssa. Ehkä keitettyjä porkkanasiivuja myös. Jälkkäriksi puuroa ja mustikkasoppaa.

Kiitos!

Inspiraatio kaulahuiviin

2011-10-12T16:03:00.001+03:00

Idea viininpunaiseen kaulahuiviin taisi alunperin syntyä tämän mainoksen nähtyäni. Kuvan viitta on kyllä aika tavalla hurjempi kuin oma huivitekeleeni, mutta hunajakenno tuntuu toimivan hyvin pienemmälläkin pinnalla. Lanka vain alkaa olemaan vähissä. Ja en osaa päättää pitäisikö sitä vielä varata hapsuihinkin!

Entinen kasvimaa

2011-10-11T10:29:00.002+03:00

Koitan taltuttaa puolivilliintynyttä kukkapenkkiä. Penkin toinen pää taitaa olla ensimmäisiä itse perustamiani. Ja sen huomaa. Perustettu on vähän miten sattuu. Apilaa puskee joka puolelta ja maa on pelkkää savea. Sittemmin olen jatkanut ja levittänyt penkkiä ja yhdistänyt sen toiseen pieneen.

Kesyttäminen kannattaa tietenkin aloittaa sieltä, missä sitä vähiten kaivataan. Kun se on helppoa ja kivaa niin. Tämä pätkä on toimittanut kasvimaan virkaa. Porkkanat ja punajuuret saivat väistyä kellariin ja paikalle pääsivät taimitarhan alennusmyynnistä heräteostona ostetut maanpeittoruusut sekä suloinen vuorimänty, joka ei ollut heräteostos vaan tulee tyydyttämään havujen kaipuutani.

En oikein osaa pysytellä yksinkertaisessa ja hillityssä. Siksi väleihin siirsin salviaa ja sormustinkukan ruusukkeita ja akileijan ja mirrinminttua ja juurille kangasajuruohoa. Sekä pari palanuttarakkautta, jotka olen saanut ystävän äidin puutarhasta, mutta joille ei oikein ole vieläkään sitä oikeaa paikkaa löytynyt. Taitaa olla niille jo ainakin kolmas paikka meidän puutarhassa.

Vuorimänty on tarkoitus pitää pienenä leikkaamalla. Juhannusaattona aina, ennen kuin mitään muuta tehdään, leikataan vuorimänty. Näin sanoi myyjä. Ja minä sanoin, että teen parhaani.

Aina kun kuljen tästä ohi, huokaisen, kun tuo vuorimänty on niin suloinen piikkeineen. Oih!

Parasta tällä viikolla

2011-10-09T20:09:00.006+03:00

Laura:

Aika tavallinen viikko oikeastaan. Paljon kivoja asioita. Arkea. Monenlaisia hyviä hetkiä.

Ulkona on nyt niin kovin hyvä hengittää. Kostea ja viileä ilma tuntuu ihanalta kasvoilla ja keuhkoissa. Lauantaina suolla se oli parhaimmillaan.

Sain alkuviikosta pienen paniikin puutarhahommista, mutta jotenkin onnistuin myös rauhoittumaan.

Hetki ja asia kerrallaan. Ehkä vihdoin alan sen oppia.

Nyt on tällainen syksy. Tehdään mitä voidaan.

Ja sunnuntai-illan kruunasi mukava puhelinsoitto! :)

Liisa:

Koko viikko oli yhtä hulinaa. Kiiruhdin pitkin kaupunkia asiasta ja paikasta toiseen ja yritin muistaa mitä kaikkia asioita pitikin hoitaa. Ja unohdin yhden tärkeän jutun. Parasta tällä viikolla oli pitkä puhelinjutustelu eilisen päivänsankarin kanssa!

Pitkospuilla ja kylänraitilla

2011-10-08T19:41:00.008+03:00

Syyspäivä Kuhankuonolla hyvässä seurassa. Meillä oli sellainen tänään. Satoi ja paistoi. Ja ajoimme ihan väärälle parkkipaikalle. Mutta mukavaa oli silti. Laavulla paistettiin kolmea sorttia makkaraa ja syötiin synttäritiramisut.

Kävellessämme maantienlaitaa mietimme, että tällaista on ollut ennenvanhaan. On kävelty kylän raittia ja metsäpolkuja naapurikylään. Juteltu ja kerrottu tarinoita mennessä. Ehkä vähän laulettukin.

Siinä on ollut paljon enemmän tunnelmaa kuin nykymenossa. Nyt vaan hypätään autoon ja porhalletaan paikasta toiseen, eikä se tunnu juuri miltään. Kuinkahan monessa autossa edes jutellaan?

Tulen perässä

2011-10-07T10:23:00.000+03:00

Vielä pukkais kurpitsaa ja tomaattia ja chiliä. Mutta niin pukkaa pakkastakin. Povaavat sitä nyt maanantain ja sunnuntain väliselle yölle.

Selvästi on kesä liian lyhyt, kun kasvitkin ovat sitä mieltä.

Voi lokakuu! En pysy vauhdissa! Puuttuiko tästä syyskuu kokonaan välistä?

Hullut päivät

2011-10-06T09:42:00.007+03:00

Onpas meillä ollut tällä viikolla hiljaista täällä!

Syksy on taas livahtanut jostain kulman takaa eteen. Viikonloppuna oli ensimmäinen pakkasyö. Miten siihen ei koskaan osaa varautua?

Yhtäkkiä on kamala kiirus.

Pitää istuttaa alennusmyyntikasvit ja kukkasipulit. Ja mielellään kaivaa vähän uutta kukkamaata kevättä varten. Pitää korjata sato talteen. Pelakuut ja rahapuut täytyy kiikuttaa sisälle turvaan. Kesän aikana täyttyneille ikkunalaudoille pitäisi raivata tilaa. Pitää vahtia tuholaisia, etteivät sisälle kannetuista kasveista leviä joka paikkaan. Nurmikko tarttis leikata ja siinä sivussa silputa pudonneet lehdet. Ja hiekalta haravoida.

Ja sitten pitää virittää hiirenloukkuja, välikatossa rapisee jo.

Ollaan itsekin vähän kuin hiiriä. Hössötetään ympäriinsä.

Parasta tällä viikolla

2011-10-02T23:10:00.001+03:00

Liisa:

Mikä helle! Syysneuleet saivat taas tehdä tilaa kesävaatteille. Umpikengät vaihtuivat varvastossuihin. Herkuttelin punajuurijäätelöllä. Nam! Syksyn ensimmäiset satsumat toivat auringonpaisteen sisälle asti.

Laura:

Viikonloppu oli pelkkää auringonpaistetta. Tai no, mahtui siihen myös sadonkorjuuta, klapipuiden katsastusta, ruusujen ja maanpeiteperennojen istuttamista ja mitä nyt tähän vuodenaikaan kuuluu.

Perjantain tähtihetki oli hikinen ja jännittävä. Siihen liittyi hevonen ja muutama este, joiden yli mentiin, vaikka taisimme molemmat epäröidä. Se oli pitkästä aikaa niin huikeaa, että laukkasin sen jälkeen unissanikin. Ja huomasin, että olen perusteellisen kuntokuurin tarpeessa, jos aion pysytellä vauhdissa mukana.

Kirpparivillapaita

2011-09-30T11:54:00.001+03:00

Pikkutyyppi sai villapaidan. Vähän pitää vielä odottaa, että se kasvaa siihen, mutta ei näin huikeaa käsityötaidon näytettä voinut jättää kirpparin hyllylle.

Katsokaa, miten tasaisesti on langat kuljetettu kääntöpuolella! Itse nostan heti kädet pystyyn. Ei riitä pinna minulla tuollaiseen.

Gerberahuumaa

2011-09-29T21:56:00.005+03:00

Nämä kuvat ovat viime viikolta, mutta oli niin suloinen tapahtuma tuo gerberalabyrintin purkaminen, että on ihan pakko vielä näyttää nämä jälkijättöisesti.

Kyllä oli vaikea päättää minkä kukan ottaisi mukaansa. Ensin äidin kanssa valitsimme punaisen ja valkoisen, mutta lähtiessä muistimme, että meitä onkin kolme. Pikkutyyppi sai pinkin.

Aina sama ongelma

2011-09-27T16:12:00.001+03:00

Miten ihmeessä minulta aina puuttuvat ne oikean kokoiset puikot? Jälleen kerran kaulahuivilangat ostettuani huomasin, että ne juuri oikean kokoiset puikot puuttuvat! Koon 8 ja 9 puikot minulta luonnollisesti tietenkin löytyvät ja vielä valtavasti suuremmatkin, mutta koko 10 pitää hakea kaupasta.

No toisaalta ei minulla ole vielä kaulahuivin mallikaan ihan selvillä. Palmikkoa haluaisin ainakin ja ehkä vähän hunajakennokuviotakin. Pitääkin vähän selata Ravelryn tarjontaa!

Parasta tällä viikolla

2011-09-25T20:04:00.010+03:00

Laura:

Sateisen viikon jälkeen aurinkoinen sunnuntai. Kaivelin pihalla ja ruuan jälkeen livahdimme lähimetsän suppilovahveroapajille.

Lauantaiaamupäivän pyörähdys puutarhamyymälässä oli myös antoisa. Vettä satoi ja hiljaista oli ja sain napattua itseäni palvelemaan aivan loistavan asiantuntevan myyjän.

Nyt tiedän miksi havukasvit ovat niin kalliita ja miten tavallisen vuorimännyn voi halutessaan pitää pienenä, jos ei ole varaa kääpiösellaiseen. Paria herukkapuskaa lähdin hakemaan. Mutta ruusut olivat puoleen hintaan...

Liisa:

Pitkästä aikaa viikonloppu kotona! Olen siivonnut, pessyt pyykkiä, leiponut leipää ja omena-luumukakkua ja ehtinyt vielä nauttimaan ihanan aurinkoisesta viikonlopustakin! Ja iltojen pimetessä olen sytyttänyt kynttilöitä ja istunut kutimen kanssa sohvannurkassa. Eiköhän tämän voimalla taas jaksa!

Kesäkurpitsasalaatti

2011-09-24T14:31:00.004+03:00

Meillä on sattuneista syistä syöty viime aikoina paljon kesäkurpitsaa. Täytettynä, paistettuna, grillattuna, lasagnessa, salaatissa ja niin edelleen. Kesäkurpitsa on ihan ehdottomasti suosikkivihanneksiani ja raakana vielä paljon parempaa kuin kypsänä.

Tämän kesäkurpitsakauden suosikikseni on noussut "kesäkurpitsaspagetti". Törmäsin ajatukseen Hesarin raakaruokajutussa ja repäisin jutun kyllä irtikin, mutta en ole sitä sittemmin nähnyt. No, ajatus jäi kuitenkin mieleen ja olen sitä soveltanut ahkerasti. Tällä kertaa söimme "spagettia" savukalan kanssa.

Tämä ruoka on huippuhelppo ja kannattaa valmistaa niin, että se syödään heti. Kesäkurpitsan suikaloiminen kannattaa tehdä ihan viimeiseksi, että suikaleet eivät ehdi vetistymään. Toinen vaihtoehto on hikoiluttaa suikaleet suolan kanssa, jos jaksaa olla viitseliäs. Ilman hikoilutusta tämän ruuan valmistaa muutamassa minuutissa. Salaatti kannattaa kasata suoraan lautasille, niin tiskiäkin säästyy!

Tarvitaan

1 keskikokoinen kesäkurpitsa

3 tomaattia

4 keitettyä kananmunaa

mustapapuja

2 rkl pestoa

savulohta

yrttejä oman maun mukaan (esim. timjami ja basilika)

suolaa

mustapippuria

oliiviöljyä

Pilko tomaatit ja lohko kananmunat. Irroita nahka savukalasta. Suikaloi kurpitsa kuorimaveitsellä "spagetiksi". Sekoita pesto kesäkurpitsan joukkoon ja kasaa päälle muut ainekset. Ripottele pinnalle tuoreita yrttejä oman maun mukaan. Timjami ja basilika sopivat ainakin oikein hyvin. Mausta suolalla, mustapippurilla ja lorauksella oliiviöljyä.

Sisäänkasvanut

2011-09-22T14:20:00.000+03:00

Onpas chiliin tullut ikävä rupi, mietin, kun nostin pudonneen chilin kasvihuoneen lattialta. Tarkemmalla tutkiskelulla rupi osoittautuikin pieneksi pyöreäksi kiveksi, joka oli kasvanut chilin kylkeen. Ihmeellistä!

Muuta en keksi, kuin että sillä aikaa, kun chilit olivat häädössä kanalan päädyssä, on sade piikannut oksia niin, että chili on osunut maahan ja siihen on tarttunut kivi, joka sitten on kasvanut sen kylkeen kiinni.

Muutama vuosi sitten ystäväni sahasi naapurista pelastamaansa paksua pätkää jalavanrunkoa, kun saha osui johonkin kovaan. Rungon sisältä paljastui vanha keraaminen sähköeriste.

Pitääkö enää miettiä kumpi voittaa, luonto vai me?

Kulhot

2011-09-21T16:45:00.002+03:00

Kesäisen savikurssin tuotokset pääsivät vihdoinkin kotiin. Toivottavasti kulhoja ei voi koskaan olla liikaa! Suurin kulhoista korvasi vuosia sitten tekemäni hedelmä- ja vihanneskulhon. Keskimmäiseen tein jo salaatin. Pienimmälle kun vielä keksisin käyttöä!

Borssikeitto

2011-09-20T14:50:00.012+03:00

Kukkapenkissä kasvaneista punajuurista osa on päässyt venähtämään vähän turhan kunnioitettaviin mittoihin. Isoimmat ovat kahden nyrkin kokoisia jättiläisiä. Ja taatusti liian puisevia sellaisenaan syötäviksi.

Mietin kuumeisesti, mitä ihmettä niistä tekisin, kunnes äiti vinkkasi vanhan kunnon borssikeiton. Aivan loistava syysruoka!

Tarvitaan

3-4 liian isoa punajuurta (tai 8 normaalikokoista)

2 porkkanaa

pieni pala kaalia

pieni pala selleriä

2 sipulia

iso nokare voita

1,5 dl kuumaa vettä

1 kasvisliemikuutio

suolaa

mustapippuria

lipstikkaa

rosmariinia

timjamia

Juurekset, sipuli ja kaali suikaloidaan. Voi sulatetaan isossa kattilassa ja suikaloidut ainekset kuullotetaan, mutta ei ruskisteta. Lisätään veti ja liemikuutio sekä teelusikallinen suolaa. Anna hautua kannen alla, kunnes juurekset ovat kypsiä. Lisää oman maun mukaan suolaa, mustapippuria ja yrttejä.

Tuoreet yrtit ovat tietenkin parhaita tähänkin, mutta en jaksanut lähteä sateessa pihalle noutamaan, joten käytin kuivattuja. Ja oikein hyvää tuli niilläkin. Erityisesti tuoreen lipstikan kanssa kannattaa olla varovainen, ettei tulee liian lipstikkaista.

Ja tarjoiluun tietysti reipas nokare smetanaa!

Seuraksi pyöräytin sämpylät aamiaiselta jääneestä kauralesepuurosta suunnilleen tähän tapaan. Ja nyt olen ihan vakuuttunut siitä, että mitä löysempi taikina, sitä parempi sämpylä. Edes se, että kaapin perältä löytyneessä kuivahiivapaketissa luki parasta ennen jotain 2008, ei haitannut.

Parasta viime viikolla

2011-09-19T11:25:00.000+03:00

Liisa:

Heräsin sunnuntaina täydellisen kuulaaseen syysaamuun. Nuotiolla valmistetun aamiaisen jälkeen teimme pitkän kävelyretken aamuauringossa. Loistava telttailukauden päätös.

Puutarhasuunnitelmia

2011-09-14T17:43:00.001+03:00

Syksy on puutarhasuunnitelmien aikaa. Ja kuoppien ja penkkien kaivuun myös. Mieli lepää, kun saa polkaista lapion sitkeään saveen.

Olen kuljeskellut pihalla monta päivää ja pohtinut mihin saisin uuden perennapenkin. Yhteen vanhaan on tuloillaan muutos, kun on alkanut tehdä mieli havuja. Nyt pitäisi keksiä uusi paikka ainakin leimuille ja ehkä keltapäivänliljoillekin. Lääniä kyllä on, mutta kun suunnitteilla on monenlaisia projekteja, ei ihan mihin vaan kannata alkaa istuttamaan, ettei tarvitse heti vaihtaa taas paikkaa.

Ongelmallisia ovat vanhat herukkapuskat. Ne tuottavat vielä vaihtelevasti marjaa, enkä halua niitä poistaa. Mutta ne on istutettu hienosti hyvin väljiin riveihin ja vievät suuren osan puutarhasta ja saavat sen näyttämään kovin tylsältä.

Uusi kasvimaapenkki on jo kaivettu. Jos en muuta keksi, niin siihen mahdutetaan myös väliaikainen perennapenkki ja jatketaan suunnittelua.

Purkuhommia

2011-09-13T16:56:00.001+03:00

Sillöin tällöin lankavarastojen kätköistä voi löytää hyvinkin hämmentäviä asioita. Kuten esimerkiksi villapaidan puolikkaan. Neuloin paitaa muistaakseni noin kaksikymmentä vuotta sitten ja homma ei koskaan edennyt hihoihin asti. Sen koommin en ole villapaitaprojekteihin uskaltautunutkaan!

Etukappale on jo purettu ja lanka on päässyt uusiokäyttöön. Toivotaan, että pitkään kadoksissa ollut neulontainto ei laannu. Muuten kaappien kätköistä saattaa parinkymmenen vuoden kuluttua löytyä keskeneräinen kauluri!

Parasta viime viikolla

2011-09-12T00:44:00.008+03:00

Laura:

Sadonkorjuu ja lauantai-illan lättykestit. Aaamukaste ja aurinkoinen metsä. Lapio ja kottikärryt.

Sunnuntaina oli yhtäkkiä taas kesä. Pistin lounaan jälkeen pitkäkseni penkille ja katselin, kun pilvet lipuivat ohi ja yksinäinen lintu kaarteli korkealla.

Syksyn viimeiset telttailukelit taitavat olla käsillä. Perinteisen kirpparikierroksen sijaan kävimme naapurissa huutokaupassa. Matka teltasta kauppapaikaille taittui omenatarhan läpi. Rakastuin lipastoon, mutta valitettavasti auton takaluukussa oli jo neljä telttaa. Ja kotonakin taitaa jo olla aika ahdasta... Ystävän mattokaupatkaan eivät onnistuneet. Nyt suunnittelemme huutokauppareissua pakettiautolla!

Häädetyt

2011-09-09T09:21:00.000+03:00

Kesällä kasvihuoneesta kirvojen vuoksi häädetyt chilit ja tomaatit ovat viettäneet loppukesän kanalan päädyssä. Seurana niillä on ollut talvelta ylijääneistä linnunsiemenistä kasvatetut auringonkukat.

Kirvat kaikkosivat lopulta, kun kylvetimme jääkylmällä kaivovedellä ja ruiskutimme mäntysuovalla riittävän monta kertaa.

Ja olemme yllätykseksemme saaneet satoakin!

Luumukakut

2011-09-07T19:18:00.001+03:00

Luumusta on tullut ihan mun suosikkihedelmä. Tai sitä se on tähän aikaan vuodesta, kun saa ihania kotimaisia luumuja.

Pyöräytin viime viikolla pari luumukakkua vanhalla hyväksi havaitulla suosikkireseptillä. En ollut aiemmin kokeillut tuota kakkua luumun kanssa, mutta ihan yhtä hyvin toimii, kuin banaanin ja omenankin. Eli jätin siis tuosta ohjeesta vaan muut hedelmät pois. Ja lisäsin Annin vinkistä inkivääriä taikinaan.

Ja Liisalta opitun tavan mukaan tein kaksi kakkua samalla kertaa. Toinen syötiin heti ja toinen meni pakastimeen odottamaan yllätysvieraita.

Pihapuuhissa

2011-09-07T10:17:00.002+03:00

Olen kaivellut pihalla. Esittelen lopputuloksen piakkoin, kunhan projekti valmistuu.